Kirjoittaja: Sami Laakso | Kuvat: Terhi Mattila-Viljamaa
Petri Sarvamaan vuonna 2012 alkanut europarlamentaarikon ura vaihtuu kesäkuun alussa työksi Euroopan tilintarkastustuomioistuimessa (European Court of Auditors, ECA). Sen tehtävä on valvoa EU:n varainhoitoa ja auttaa komissiota hallinnoimaan EU:n talousarviota.
Tilintarkastustuomioistuimen kollegioon kuuluu jäsen jokaisesta 27 jäsenvaltiosta ja sitä avustaa noin 900 työntekijää.
– Me kollegion jäsenet päätämme keskenämme mitä tehdään ja virkamieskoneisto toteuttaa sen, Sarvamaa kiteyttää.
Sarvamaa on saanut tukevan pohjan uuteen tehtäväänsä toimimalla koko kautensa ajan europarlamentissa talousarvion valvontavaliokunnassa. Hän määrittelee tilintarkastustuomioistuimen olevan talousarvion valvontavaliokunnan tärkein yhteistyökumppani, joka tuottaa valtavan määrän tietoa päätöksentekoon EU-rahojen valvontaan.
Koska Sarvamaa tuntee toiminnan, häneltä voi jo tässä vaiheessa kysyä perustavanlaatuisen kysymyksen, minkä hän näkee olevan tilintarkastustuomioistuimen keskeisin merkitys.
Unionissa on tärkeä saada paremmin tietoa sekä poliittiseen päätöksentekoon että kansalaisille veronmaksajina siitä, mitä rahoilla saadaan aikaiseksi. Näiden tulosten mittaaminen on tilintarkastustuomioistuimen tärkein tehtävä.
Petri Sarvamaa suorastaan innostuu. Hän myöntää suhtautuvansa intohimoisesti aihepiiriin, jonka ymmärtää monien mielestä olevan tavattoman epäseksikäs.
Vastaustaan hän pohjustaa kuvailemalla, kuinka tarkastuksen tasoja on kolme. Perustaso on tarkastaa, että numerot täsmäävät. Toisella tasolla tarkastellaan, että rahat on käytetty EU-sääntöjen ja -lakien mukaisesti. Ja sitten on se kolmas taso, jonka Sarvamaa nostaa tilintarkastustuomioistuimen kaikkein keskeisimmäksi merkitykseksi.
– Unionissa on tärkeä saada paremmin tietoa sekä poliittiseen päätöksentekoon että kansalaisille veronmaksajina siitä, mitä rahoilla saadaan aikaiseksi. Näiden tulosten mittaaminen on tilintarkastustuomioistuimen tärkein tehtävä.
Tuhansia miljardeja euroja
Euroopan unionissa liikutellaan valtavia rahasummia. Niin valtavia, että euroslangissa kokonaisuudesta käytetään termiä budjettigalaksi.
Galaktiset mittasuhteet kasvoivat entisestään, kun koronavaikutusten lieventämiseksi perustettiin lähes 750 miljardin euron elvytysrahasto.
– Sen rahan jakaminen jäsenvaltioille oli pitkälle tekninen operaatio. Rahasto kasattiin kovalla kiireellä ja jäsenvaltiot laativat kansalliset suunnitelmat varojen käytöstä. Sehän onnistuu helposti, että keksitään mihin kaikkeen rahaa tarvitaan, Sarvamaa hymähtää.
Korona on takanapäin, mutta rahoista on vielä puolet jakamatta.
– Tässä yhteydessä on tarkoitus siirtyä yhä enemmän sen tarkasteluun, mitä rahoilla saadaan aikaan, Sarvamaa sanoo.
Tähtitieteelliset summat voivat kasvaa entisestään. Esillä on ollut uuden rahaston perustaminen, jolla tuettaisiin Euroopan teollista kilpailukykyä ja vihreää siirtymää. Osittain se olisi vastaus Yhdysvaltojen vastaavaa tarkoitusta varten perustettuun satojen miljardien dollarien IRA-rahastoon.
Miten tällaisen rahaston varojen käytössä voitaisiin olla varmoja, että sen myötä kanavoidut rahat todellakin kohdentuisivat vihreään siirtymään?
– Minulla ei ole tuohon vastausta, mutta jo tuossa kysymyksessä piilee ECA:n tehtävän tärkeys. Tekemistä riittää jo nykyisinkin, kun meneillään olevassa seitsemän vuoden rahoituskehyksessä puhutaan EU-budjettivarojen ja elvytyspaketin osalta yhteensä lähes 2 000 miljardista eurosta. Jos tähän tulee vielä lisää rahoja, pitää entistä tarkemmin katsoa miten rahat vaikuttavat. Tästä tulee tosi mielenkiintoista, Sarvamaa katsoo tulevaan.
Uusi yhteisvelka ja vihreän siirtymän rahasto ovat isoja poliittisia kysymyksiä. Sarvamaa painottaa, että tuetaan vihreää siirtymää sitten kansallisesti tai EU-rahastolla, sillä ei ratkaista Euroopan todellista ongelmaa, joka on kilpailukykyhaaste.
Kekseliäitä vilpintekijöitä
Sarvamaa puhuu Euroopan ja myös Suomen tulevaisuuden kannalta oleellisista asioista. Kaikki eivät kuitenkaan unionin tulevaisuudesta kiinnostu, EU-vaaleissakin äänestysaktiivisuus on ollut 40 prosentin luokkaa.
Siihen miten kansalaiset kokevat EU:n legitimiteetin vaikuttaa merkittävästi se, miten yhteisiä rahoja käytetään. Sarvamaa pitää kysymystä jopa eksistentiaalisena. Hänen mukaansa EU:ssa on syytä katsoa peiliin.
– Tehdään yhteisillä rahoilla tuloksia niin varmasti kaikki tykkäävät siitä. Mutta jos kansalaisten silmiin näyttää siltä, että rahat vain katoavat jonnekin, silloin usko systeemiin loppuu. Kyse on koko EU:n koossapysymisestä.
Hän pitääkin hyvin huolestuttavina elvytysrahojen käytöstä kuuluvia uutisia. EU:n syyttäjäviranomainen käynnisti vuonna 2022 varojen käyttöön liittyen 15 petostukintaa, viime vuonna niitä käynnistettiin yli 200, näistä Italiassa 170.
Tiukka kontrolli käräyttää todennäköisesti väärintekijöitä. Näistä rötöstelyistä saadaan kansaa kuohuttavia otsikoita, jotka voivat entisestään murentaa luottamusta EU:hun.
– Kyllä. Mutta jos vastapainona on esittää rahojen käytön tuloksia, silloin tämä toimii. Mutta tuloksia ei voi esittää, jos me emme pysty edes mittaamaan niitä. Se on tällä hetkellä elvytysrahaston iso ongelma, koska kiireessä tulosten mittaamista ei käytännössä edellytetty.
Oikeusvaltio toimii perustana
Julkisten varojen käyttöä pitää kontrolloida, mutta samalla uhkana on byrokratian kasvu.
Sarvamaan mielestä systeemiä pitäisi kehittää enemmän riskiperustaiseksi. Se tarkoittaisi, ettei ihan jokaisen lehmän korvamerkinnän oikeellisuus olisi fokuksessa, vaan valvonnassa painopiste olisi siellä missä tukien väärinkäytösten riskit olisivat todellisia.
Sarvamaan työpöydällä on ollut ja on jatkossakin isoja asioita. Keskustelun hänen kanssaan voikin päättää kiistämällä sen, mitä Sarvamaa aluksi väitti. Yhteisten rahojen käyttö ja niiden kautta saatava vaikutus taitaa sittenkin olla aika seksikästä.
Artikkeli on julkaistu kokonaisuudessaan Profiitti – talous & tilintarkastus 1/2024 -lehdessä.