Keskustelu tarkastuksen merkityksestä on palauttanut meidät perusasioiden äärelle. Riippumatonta ja objektiivista tarkastusta tarvitaan, jotta luottamus säilyy.
Kirjoittaja: Sanna Alakare | Kuva: Aki Rask
Enpä muista aikaa, milloin olisi puhuttu viikkotolkulla tarkastuksesta uutisten kestoteemana. On nostettu vahvasti esiin huoli siitä, että tarkastaja ei ole tehnyt riittävästi tarkastusta.
En mene tässä kirjoituksessani siihen, mitä on tai ei ole tapahtunut VTV:ssä. Tarkastelen asiaa yleisemmin yksityisen ja kuntasektorin tilintarkastuksen tasolla ja HT-, KHT- ja JHT-tilintarkastajia edustavan yhdistyksen, Suomen Tilintarkastajan ry:n, toiminnanjohtajana.
Keskustelussa on noussut esiin nimenomaan se, että on tärkeää huolehtia tilintarkastuksen perustehtävästä. Siitä, että tarkastetaan riittävästi ja toimitaan lainmukaisesti. Ja että johtopäätökset raportoidaan tehdyn tarkastuksen ja siitä johdettujen analyysien pohjalta.
Ei herätä keskustelua, kunnes jotain tapahtuu
Tilintarkastajat tekevät tärkeää ja merkityksellistä työtä, jotta voisimme luottaa ja tehdä päätöksiä tilintarkastetun taloudellisen informaation pohjalta. Useimmiten tarkastuskohde yksityissektorilla on yrityksen tilinpäätös, jonka pohjalta sijoittaja ja rahoittaja arvioivat investointinsa hintaa tai arvonnousun mahdollisuutta. Yhtä lailla asunto-osakeyhtiömme tilinpäätös ja toimintakertomus antavat meille tietoa kotimme hoidosta tai kunnan tilinpäätös siitä, miten maksamamme verot ovat riittäneet tuottamaan tarvitsemiamme julkisia palveluja.
Tilintarkastajan työ on valitettavan harvoin sellaista, josta uutisoidaan tai käydään keskustelua Twitterissä. Kun asiat ovat hyvin, tarkastustyön tarpeellisuutta tai hyötyjä ei välttämättä edes nähdä. Mutta jos tarkastus on puuttunut ja on päässyt syntymään tilanne, jota joku on käyttänyt väärin omaksi edukseen, tarkastuksen merkitys nousee otsikoihin.
Nyt meille on useassa eri mediassa alleviivattu, että tarkastus on tärkeää. Tarvitsemme tarkastajia – ja tarkastusta. Haluamme luottaa toisiimme. Ja se onkin meidän suomalaisten vahvuus. Luottamuksen takaamiseksi ja väärinkäytösten ehkäisemiseksi suomalaiseen yhteiskuntaan on jo hyvin varhaisessa vaiheessa luotu järjestelmä, joka koostuu hallinnollisista rakenteista, valvontamekanismeista ja tarkastajista. Nyt näiden mekanismien puuttuessa huomaamme palaavamme perusasioiden äärelle.
Riippumattomuudesta ei voi luopua
Tilintarkastuksen kulmakivi on tilintarkastajan riippumattomuus. Tilintarkastajan tulee olla yrityksestä tai kunnasta riippumaton, jotta tarkastus on objektiivista. Riippumattomuus on tilintarkastajan dna:ssa. Riippumattomuudesta on useampi pykälä esimerkiksi tilintarkastuslaissa ja useita sivuja kansainvälisesti sovelletuissa eettisissä säännöissä.
Tilintarkastaja noudattaa työssään ennalta sovittua viitekehystä. Suomessa yksityissektorin tilintarkastuksessa tämä viitekehys on tilintarkastuslain mukainen hyvä tilintarkastustapa, jonka yksi keskeinen lähde ovat kansainväliset tilintarkastusalan standardit (International Standards on Auditing). Jokainen tilintarkastus tulee tehdä ja raportoida hyvän tilintarkastustavan mukaisesti. Kuntien ja seurakuntien tarkastuksissa viitekehys on vastaavasti julkishallinnon hyvä tilintarkastustapa.
Tilintarkastaja ei kuitenkaan voi muuttaa tarkastustoimeksiantoa kehittämiseksi tai konsultoimiseksi.
Tilintarkastajalla on ammatillista harkintaa painottaa tarkastusta mm. riskiarvionsa perusteella olennaisuusperiaatetta noudattaen. Tilintarkastaja ei kuitenkaan voi muuttaa tarkastustoimeksiantoa kehittämiseksi tai konsultoimiseksi.
Tarkastukseen tavanomaisesti kuuluu, että tilintarkastaja raportoi epävirallisemmin johdolle havaitsemistaan kehittämiskohteista, jotka eivät merkittävyytensä vuoksi vielä nouse tilintarkastuskertomukseen. Tämä on osa nykyaikaista tarkastusta.
Luotettuna kumppanina, mutta käsivarren mitan päässä
Tilintarkastaja voi kuitenkin toimia eri rooleissa. Tilintarkastustehtävän ohella tilintarkastaja voi keskustella johdon kanssa esimerkiksi investointien kannattavuudesta tai rahoitukseen liittyvistä järjestelyistä. Usein tilintarkastajalla on tähän erinomaiset valmiudet. Hän tuntee yrityksen tarpeet ja lisäksi hänellä on vertailutietoa vastaavan tyyppisistä tilanteista muissa yrityksissä.
Näissäkin tilanteissa riippumattomuus ja salassapitovelvollisuus ovat luonnollisesti keskeiset toimintaa ohjaavat periaatteet. Tilintarkastaja ei tee päätöksiä kenenkään puolesta, mutta voi tuoda esiin eri vaihtoehtojen vaikutukset objektiivisesti. Yksi osa riippumattomuutta on se, että tilintarkastaja ei ole johdon kaveri, luotettu kumppani kylläkin. Aina vähintäänkin sen kuuluisan käsivarren mitan päässä, myös muulloin kuin korona-aikana.
Ympyrä sulkeutuu luottamukseen
Viime kädessä kaikki palautuu siihen, että tarkastusta tarvitaan luottamuksen rakentamiseen koko yhteiskunnan tasolla.
Vaikka digitaaliset työvälineet, automaatio ja robotit sekä ohjelmistot ja muut teknologiset ratkaisut ovat kehittyneet valtaisasti, tarvitaan ihminen ymmärtämään ja tarkastamaan toisen ihmisen tekemän työn luotettavuutta. Jotta me muut, asunnonomistajat, osakesäästäjät, rahoittajat ja veronmaksajat, voimme luottaa siihen, että eurojamme, jotka olemme antaneet muiden ihmisten hoidettavaksi, hoidetaan ja käytetään niin kuin on sovittu.
