Tilintarkastajat ovat rakentaneet suomalaista luottamusyhteiskuntaa jo yli 100 vuotta. Tässä artikkelin toisessa osassa käydään läpi alan historiaa 1970-luvulta 2000-luvulle. Lue myös: 1800-luvulta 1960-luvulle >
Kirjoittaja: Ahto Apajalahti , FM
Vakiintuminen elinkeinoelämän peruspalveluksi
Uusi meno-tulo-teoriaan pohjannut kirjanpitotapa otettiin käyttöön verolainsäädännössä 1960-luvun lopulla ja uudessa kirjanpitolaissa vuonna 1973. Osakeyhtiölaki uudistettiin parinkymmenen vuoden työn jälkeen vuonna 1978, ja muutamaa vuotta myöhemmin säädettiin laki tilintarkastusjärjestelmän valvonnasta.
Ammattimainen tilintarkastus vakiintui elinkeinoelämän peruspalveluksi. Uudistusvauhti näytti kovalta, mutta pohjimmiltaan kyse oli kasautuneen suman purkamisesta. Uudistaminen oli välttämätöntä, kun yhteiskunta vaurastui ja vaatimustaso nousi. Monessa suomalaisyhtiössä uudistettiin hallintoa 1960-luvun loppupuoliskolta alkaen. Vuosi-kymmenellä tulivat tutuksi ”pitkän tähtäyksen suunnittelu, tavoitejohtaminen, hallinnon rationalisointi, yrityksen informaatiojärjestelmä, projektiorganisaatio jne.”, kuten puheenjohtaja Ensio Rantakari kuvaili HTM-yhdistyksen 20-vuotisjulkaisussa.
Sanoma Osakeyhtiössäkin tilanne muuttui Aatos Erkon otettua ohjakset isänsä jälkeen. Yhtiön taloushallinto saatiin tasolle, josta tunnistaa nykyiset hyvän hallintotavan periaatteet – pitkästä aikaa alettiin laatia jopa talousarvioita.
Kansainväliset tuulet alkavat puhaltaa
Vaikka Suomessa oli laajaa vientiteollisuutta, kokemus varsinaisesta ylikansallisesta bisneksenteosta oli harvinaista 1980-luvulle saakka. Yksi isoista varhaisista operaatioista oli 1960-luvun lopulla Koneen kansainvälistyminen, johon liittyviä tehtäviä Salmi, Virkkunen & Helenius sai hoitaakseen. Vielä 1950-luvulla toimiston ”ainoa kontakti ulkomaailmaan” oli ollut pölynimurivalmistaja Hooverin suomalaisen tytäryhtiön tarkastus.
Kansainvälistymistä vauhditti myös se, että vuoden 1978 osakeyhtiölaissa kiinnitettiin huomiota konsernitilinpäätöksiin. Suomalaisyritysten ulkomaiset tytäryhtiöt tulivat näin tarkastuksen piiriin, mikä pakotti perehtymään eri maiden käytäntöihin. Lisäksi pääomaliikkeiden vapautuessa suomalaisyrityksiä listautui ulkomaisiin pörsseihin.
Keskeisimmät suomalaistoimistot solmivatkin 1980-luvun alussa kumppanuudet kansainvälisten ketjujen kanssa: esimerkiksi Salmi, Virkkunen & Helenius Coopers-Lybrandin (nyk. PwC) kanssa, ja Widenius, Sederholm & Someri KMG:n (nyk. KPMG) kanssa. PwC:n Antti Helenius on kuitenkin arvioinut, ettei toimialalla ”ollut mitään sisäsyntyistä tarvetta muodostaa kansainvälisiä suhteita tai etsiä mahdollisuuksia ulkomailta”. Asiakkaiden tarpeet vetivät kansainvälistymään.
Palvelutarjonta laajenee
Samalla tilintarkastusyhtiöiden palvelutarjonta laajeni konsultoinnin puolella. Konsultointia oli kyllä harjoitettu aiemminkin, mutta 1980-luvulle tultaessa sen osuus alan tehdyistä työtunneista oli noussut kolmasosaan. Muissa Pohjoismaissa osuus oli tosin jo yli puolet.
Tilintarkastusalan kansainvälinen ominaispiirre on, että ”suuret yhdeksän”, nyttemmin neljä firmaa ovat ennemminkin itsenäisten yritysten yhteisöjä kuin keskusjohdettuja suuryrityksiä. Kansainvälisiin ketjuihin liittyminen ei siksi merkinnyt omaleimaisuuden eikä edes kotimaisen omistuspohjan menetystä.
Vasta uudella vuosituhannella, kansainvälisten standardien kiristyessä etenkin pörssiyhtiöiden tilintarkastuksessa, on alettu huolestua itsenäisyyden menetyksestä ja rapakon takaa tulevasta sääntötulvasta.
”Kilpailija saa tietää miten meillä menee”
Vielä 1980-luvun alussa tilinpäätös ei kertonut yhtiön todellisesta tilanteesta vaan palveli lähinnä verottajan tarpeita. Verolainsäädännön mahdollistamat helpotukset yritysverotuksesta, joka oli nykyistä huomattavasti korkeampaa, edellyttivät kirjanpidon tekemistä tietyllä tavalla. Nykyaika alkoi, kun lainsäädännön muutosten myötä siirryttiin osakkeenomistajien tarpeita paremmin palveleviin tilinpäätöksiin.
Talouden vapautuessa rahoitusala mullistui ja sijoittajat ympäri maailmaa alkoivat kaivata kunnollista tietoa myös suomalaisyrityksistä. Tilinpäätöskäytännöt muuttuivat sen mukaisiksi. ”Meidän kilpailijat ja osakkeenomistajathan saavat sitten tietää, miten meillä oikein menee”, huolestuivat vielä jotkut.
Riippumattomuus puhuttaa 1990-luvulla
Vaatimukset tilintarkastuksen riippumattomuudesta kasvoivat 1990-luvulle tultaessa, kun ala joutui konkurssien ja laman myötä julkiseen kurimukseen. Suomen taloushistorian suurimmaksi sanottu Wärtsilä Meriteollisuuden konkurssi vuonna 1990 aiheutti järistyksiä. Suuri yleisö ihmetteli, miksei yrityksen vaikeuksista tiedetty ajoissa. Wärtsilän tilintarkastuksesta vastannut tilintarkastusyhteisö sai kuitenkin tilintarkastusalan valvontaelimiltä puhtaat paperit.
Paria vuotta myöhemmin esimerkiksi Skopin ja Tampellan ongelmat johtivat myös tilintarkastajiin kohdistuneisiin epäilyihin. Tilintarkastusala puolestaan koki, että yritysten hallintoelimien vastuuta sivuutettiin. Odotukset tuntuivat välillä kohtuuttomilta, kun tilintarkastajien olisi pitänyt tuntea asiakasyrityksen asiat sen johtajia paremmin.
Osakkeenomistajat epäilivät tilintarkastajien harjoittaman konsultoinnin laimentavan kriittisyyttä. Kriisin myötä tilintarkastajatutkintoja ja pätevyysvaatimuksia kiristettiin ja laadunvalvontaa tehostettiin. Keskustelu hyvästä hallintotavasta ja sisäisestä valvonnasta vilkastui yrityksissä.
Alan rooli kiteytettiin KHT-yhdistyksen 70-vuotispäivillä vuonna 1995: ”Tilintarkastajan tulee olla tilintarkastaja, ei veroviranomainen, eikä myöskään konsultti vaan yrityksen luotettu, asioita toisesta näkökulmasta katsova, ei pelkkä valvoja vaan keskustelukumppani, ei kaveri vaan tilintarkastaja.”
Lainsäädäntö joutuu EU-kuurille
Alan lainsäädäntö kävi 1990-luvulla läpi tiukan EU-kuurin. Kirjanpito- ja osakeyhtiölait uudistettiin EU-vaatimuksia vastaaviksi, ja myös yrityssaneerausta ja konkurssia koskevaa lainsäädäntöä kehitettiin. Vuonna 1995 saatiin tilintarkastuslaki, jota oli pohdittu jo 1940-luvulla. Nyt tilintarkastusta koskevat säännökset koottiin yhteen, ja ala sai selkeän perustuksen.
Suurten kokonaisuudistusten tahti ei kuitenkaan hidastunut. Vuoden 1997 osakeyhtiölaki pantiin uusiksi jo vuonna 2006. Tilintarkastuslaki uudistettiin kahdesti, vuosina 2007 ja 2015. Vuonna 2000 alan suositukset harmonisoitiin kansainvälisten ISA-standardien kanssa.
Vuosituhannen vaihteen Enron-skandaali ja 2010-luvun vaihteen talouskriisi tiukensivat kansainvälistä sääntely-ympäristöä. Pienimmät yritykset vapautettiin tilintarkastusvelvollisuudesta vuodesta 2007 alkaen. Tämä pohjusti maallikkotilintarkastuksen loppumista vuonna 2012. Osassa asunto-osakeyhtiöistä, osuuskunnista ja yhdistyksistä maallikkotarkastus tosin jatkui ”toiminnantarkastuksen” muodossa.
Miesvaltaisuus hellittää 2000-luvulla
Tilintarkastajien ”eliitti” oli vuosikymmenet hyvin miehinen. KHT-tilintarkastajana oli yksi nainen, Iiris Ahlberg, jo silloin kun järjestelmä perustettiin. HTM-puolella ensimmäisiin naisiin kuului yhdistyksen perustamisvuonna 1950 aloittanut Martta Mustakallio. Naisten osuus KHT-tarkastajista oli vielä 1980-luvun alussa vain viitisen prosenttia, mutta HTM-tarkastajista jo joka kuudes oli nainen.
Molemmissa luokissa osuus nousi neljäsosan tuntumaan 1990-luvulla. Se näkyi myös tilintarkastajajärjestöjen puheenjohtajavalinnoissa. HTM-yhdistys sai Marja-Liisa Tenhusesta ensimmäisen naispuheenjohtajansa vuonna 1989. Seuraavan vuosituhannen alussa – vuonna 2002 Anna-Maija Simolasta tuli ensimmäinen nainen, joka valittiin KHT-yhdistyksen puheenjohtajaksi.
Suomen Tilintarkastajat ry:n tuoreiden jäsentilastojen valossa naiset viihtyvät entistä runsaslukuisemmin vaativassa asiantuntija-ammatissa. Yhdistys edustaa 1 500 hyväksyttyä HT-, KHT- ja JHT-tarkastajaa, joista naisjäsenten osuus lähentelee jo 40 %:ia.
Myös kieli erotti
Tilintarkastusalalla vallitsi pitkään myös kielellinen jakolinja. Fennomaanit olivat rakentaneet 1800-luvun lopulla suomenkielistä liike-elämää, joka ryhmittyi Kansallis-Osake-Pankin (KOP) ympärille. Ruotsinkielinen pääoma, johon kuului esimerkiksi suuria metsäyhtiöitä, oli Suomen Yhdyspankin (SYP) leirissä.
Jaon mkaisesti järjestyivät myös tilintarkastajat: Salmi, Virkkunen & Helenius tarkasteli kansallispankkilaisten ja Widenius, Sederholm & Someri yhdyspankkilaisten tilejä. Kieliraja alkoi laimeta oikeastaan vasta 1980-luvulla, kun alan horisontti leveni kansainvälisen yhteistyön suuntaan.
Pienet tilintarkastustoimistot tärkeitä pk-sektorille
Uudelle vuosituhannelle tultaessa tilintarkastusala oli kasvanut 1900-luvun alun parista tusinasta KHT-tarkastajasta puoleentoistatuhanteen KHT- ja HTM-tarkastajaan. Lisäksi mukaan olivat 1990-luvulla tulleet kuntia tarkastavat JHTT:t.
Pienyritysvaltaisessa Suomessa perinteiset pienet yrittäjävetoiset tilintarkastusyhteisöt pitivät pintansa. Niiden vahvuuksiin kuuluivat koko maan kattava palveluverkko ja paikallisen liike-elämän tuntemus. Alan henkilöstöstä ja liikevaihdosta pienten toimijoiden osuus oli edelleen kolmannes.
Hannu Pellinen PwC:ltä kiteytti: ”Kun suuret kansainvälistyneet pörssiyritykset kaipaavat suuren ketjun palveluja, on kentällä edelleen tilaa myös perinteiselle tilintarkastajalle, jonka rooli perustuu henkilökohtaiseen ja tiiviiseen luottosuhteeseen yrityksen omistajan kanssa.”
Terveelle kriittisyydelle aina tarvetta
Toinen maailmansota päättyi rahoitusmarkkinoiden kannalta vasta 1980-luvulla. Sota-ajalta periytyneet sääntelytalouden piirteet olivat siihen saakka vahvoja koko Länsi-Euroopassa. Suomalaisen tilintarkastusalan provinsiaalisuus heijasteli tätä laajempaa trendiä.
Sääntelyä alettiin purkaa vauhdikkaasti ja markkinatalous sai nykyisen muotonsa. Vapaa kansainvälinen kapitalismi ehti välillä jo tuntua itsestäänselvyydeltä. Tilintarkastusalaa ehkä silti luonnehtii terve kriittisyys. ”Olen aina ollut avoimen talouden ja globalisaation vankka kannattaja, mutta välillä mietityttää, mihin tämä kaikki ennen pitkää meidät vie”, pohdiskeli Kim Karhu PwC:n historiikissa vuonna 2004.
Mihin tie viekään, on keskinäisellä luottamuksella ensiarvoinen merkitys niin kansakuntien sisäisessä kuin niiden välisessäkin toiminnassa. Taloudellisen toimeliaisuuden kehittyessä tilintarkastusala on ollut mukana rakentamassa suomalaista luottamusyhteiskuntaa. Perustana rakentamistyölle ovat olleet laaja tilintarkastusvelvollisuus ja tilinpäätösten avoimuus.
Kiitokset Eero Suomelalle kirjoituksen kommentoinnista.
Väitöskirjatutkija Ahto Apajalahti on ollut mukana useissa suomalaisen liike-elämän historiaa tutkivissa hankkeissa.
Kirjoitus pohjautuu Leena Kososen väitöskirjaan Vaarinpidosta virtuaaliaikaan, KHT- ja HTM-yhdistysten sekä PricewaterhouseCoopers Oy:n ja KPMG Wideri Oy Ab:n historiikkeihin, sekä teoksiin: Yrjö Tuokko, Reviisori Raudusta (2009), Niklas Jensen-Eriksen & Elina Kuorelahti, Suuri affääri (2017), Markku Kuisma & Teemu Keskisarja, Erehtymättömät (2012).
I osa – Tilintarkastusalan historiaa – 1800-luvulta 1960-luvulle >
