Hyvä tilintarkastustapa nojautuu kansainvälisiin tilintarkastusalan standardeihin. Tällä hetkellä standardien soveltamisesta vallitseva epäselvyys heikentää tilintarkastajien oikeusturvaa. Ohjeistusta standardien oikeudellisesta velvoittavuudesta ja suhteellisesta soveltamisesta onkin saatava pikaisesti.
Kirjoittaja: Sanna Alakare | Kuva: Aki Rask
Tilintarkastus on tilintarkastajan tekemä varmennus tilinpäätöksen luotettavuuden lisäämiseksi. Tilintarkastajan keskeisin tehtävä on varmentaa, että tilinpäätös antaa oikean ja riittävän kuvan yhteisön toiminnan tuloksesta ja taloudellisesta asemasta. Hyvä tilintarkastustapa määrittää, miten tämä varmennus tehdään.
Globaali ammattikunta, globaalit standardit
Hyvää tilintarkastustapaa on pidetty tapaoikeutena, joka määrittyy huolellisten alan ammattihenkilöiden käytäntöjen myötä. Tilintarkastajien ammattikunta on globaali ja kansainvälisiä tilintarkastusstandardeja eli ISA-standardeja on annettu jo vuosikymmenten ajan. On siis selvää, että kansainväliset tilintarkastusalan standardit muodostavat pohjan hyvälle tilintarkastustavalle, vaikka niiden noudattamisesta ei ole Suomessa nimenomaista säännöstä.
Standardien soveltamisen merkitys osana hyvää tilintarkastustapaa käy ilmi myös tilintarkastuslain esitöistä, valtion tilintarkastuslautakunnan ratkaisuista sekä nykyisestä valvonta- ja oikeuskäytännöstä. Myös Suomen Tilintarkastajat ry:n edunvalvonta, ohjeistus ja koulutukset pohjautuvat tähän tosiseikkaan. Vuonna 2017 toteuttamassamme jäsenkyselyssä 96 prosenttia tilintarkastajista ilmoitti lähtökohtaisesti noudattavansa ISA-standardeja joko suhteellisesti tai relevanteilta osin.
Viitekehys suhteelliselle soveltamiselle on oikeusturvakysymys
Kansainvälisiä tilintarkastusstandardeja sovelletaan suhteellisesti tarkastuskohteen toiminnan laajuus ja monimutkaisuus huomioon ottaen. Tämä seuraa suoraan paitsi itse standardeista, myös tilintarkastuslaista, sen esitöistä, valvontakäytännöstä ja alan ammattikirjallisuudesta.
Tällä hetkellä on valitettavan epäselvää, mitä suhteellisella soveltamisella tarkoitetaan. Tilintarkastajan pitää pystyä ennakoimaan, millaista työtä häneltä edellytetään erikokoisissa tarkastuskohteissa listayhtiöstä asunto-osakeyhtiöön ja yhdistyksestä säätiöön. Tämä on myös oikeusturvakysymys. On kestämätöntä, että tilintarkastajan työ on valvonnan kohteena ilman selvyyttä siitä, minkälaisia toimia ja huolellisuutta häneltä edellytetään. Toki tilintarkastuksen luonteeseen kuuluu ammatillinen harkinta, eikä täysin eksakteja toimintaohjeita kaikkiin tilanteisiin voida antaa. Tämä ei kuitenkaan saa olla esteenä selkeälle ohjeistukselle.
Nykyisellään kansainväliset tilintarkastusstandardit ovat liian monimutkaisia pienille tai yksinkertaisille toimeksiannoille. Tämä on globaalisti tunnistettu tosiasia. Suomen Tilintarkastajat ry kannattaa oman erillisen standardin (LCE-standardi) laatimista vähemmän monimutkaisille tilintarkastustoimeksiannoille. Globaali ratkaisu suhteellisen soveltamisen haasteisiin on siis tulossa. Tämä vie kuitenkin muutaman vuoden, vaikka hankkeen kiireellisyydestä on laaja yksimielisyys. Kansallisella tasolla asiaan on saatava selkeys jo ennen sitä, vaikka ratkaisu olisikin väliaikainen.
Asia on ratkaistava pikaisesti
Tilintarkastuslain mukaan tilintarkastusalan yleinen ohjaus ja kehittäminen on tilintarkastuslautakunnan sekä tilintarkastusvalvonnan tehtävä. Myös työ- ja elinkeinoministeriössä on tunnistettu, että hyvän tilintarkastustavan selkiyttäminen on välttämätöntä ja että tämä on tehtävä pian. Suomen Tilintarkastajat ry haluaa olla mukana selkiyttämässä oikeustilaa ja hyvän tilintarkastustavan sisältöä. Tilintarkastustyön on oltava yhtenäistä ja laadukasta sekä valvonnan ennakoitavaa.
– Sanna Alakare, toiminnanjohtaja, Suomen Tilintarkastajat ry
