Olemme tutkineet, mitä vaikutuksia tilintarkastajan valitsematta jättämisellä on verotuksen näkökulmasta. Kiinnijäämisriski vähentää sääntöjen vastaisten menetelmien käyttöä, ja tilintarkastus onkin yksi keino vähentää sääntöjen kiertämistä.
Kirjoittajat: Henrik Höglund ja Dennis Sundvik
Yli kymmenen vuotta on kulunut siitä, kun pienimmät suomalaiset yritykset vapautettiin pakollisesta tilintarkastuksesta. Monet yritykset valitsevat vapaaehtoisesti tilintarkastajan, mutta yhä useammassa yrityksessä se jätetään tekemättä. Suoritetuista tilintarkastuksista ei löydy tarkkoja tilastoja, mutta verottajalta saatujen tietojen mukaan noin kolme neljäsosaa tilintarkastuslain raja-arvot alittavista yrityksistä jätti tilintarkastajan valitsematta vuonna 2014. Kaksi vuotta aiemmin osuus oli noin kaksi kolmasosaa.
Tilintarkastajan valitsematta jättämisen vaikutuksia tutkittu vähän
Vaikka huomattava osa yrityksistä ympäri maailman on vapautettu tilintarkastuksesta, tilintarkastuksen poisjättämisen vaikutuksia on tutkittu suhteellisen vähän. Kansainväliset tutkimukset ovat osoittaneet, että tilintarkastetut tilinpäätökset ovat sisällöltään merkittävästi luotettavampia ja laadultaan parempia kuin tilintarkastamattomat tilinpäätökset. Downing ja Langli (2018)[1] osoittavat norjalaista aineistoa käyttäen, että tilinpäätöksen laatu laskee merkitsevästi yrityksillä, jotka eivät valitse tilintarkastajaa.
Monet tutkimukset ovat keskittyneet tilintarkastajan valitsematta jättämisen vaikutuksiin rahoittajan näkökulmasta. Minnis (2011)[2] näytti, että tilintarkastajan valitsematta jättäminen johtaa huomattavasti korkeampiin lainakustannuksiin. Dedmanin ja Kausarin (2012)[3] tutkimuksen mukaan tilintarkastuksen poisjättäminen johtaa heikompaan luottoluokitukseen. Suomessa Ojala et al. (2016)[4] ovat tutkineet tekijöitä, jotka vaikuttavat vapaaehtoiseen tilintarkastajan valintaan, mutta pakollisesta tilintarkastuksesta luopumisen vaikutuksia ei ole aiemmin tutkittu.
Tutkimuksemme pureutuu verotuksen näkökulmaan
Olemme tutkineet[5] tilintarkastuksen poisjättämisen vaikutuksia verottajan näkökulmasta. Tarkasteltava ajanjakso sijoittuu vuosiin 2012–2014, jolloin yritysverotusta laskettiin 24,5 prosentista 20 prosenttiin. Kun verotus keventyy, yrityksille syntyy kannustin siirtää verotettavaa tuloa korkeamman verotuksen jaksoilta matalamman verotuksen jaksoille. Aiemmat tutkimukset ovat osoittaneet, että yritykset myös toimivat näin.[6]
Kun tilintarkastus puuttuu, kasvaa riski käyttää sääntöjen vastaisia menetelmiä
Otoksemme koostuu 81 608 pienen kirjanpitovelvollisen tilinpäätöksestä, joista 21 prosenttia on yrityksistä, joissa tilintarkastaja on jätetty valitsematta. Tutkimuksessa huomioidaan sekä jaksotuksilla että liiketoiminnan muilla kuluilla tapahtuvaa voitonsiirtoa. Yritykset voivat laskea verotettavaa tuloa esimerkiksi tekemällä ylisuuria varaston alaskirjauksia, kasvattamalla käyttöomaisuuden poistoja tai lisäämällä liiketoiminnan kuluja. Monesti tämä voi kuulua tavanomaiseen sääntöjenmukaiseen verosuunnitteluun, johon tilintarkastaja ei puuttuisi. Mutta kun tilintarkastus puuttuu, kasvaa riski käyttää sääntöjen vastaisia menetelmiä. Sääntöjen vastaista toimintaa voi olla esimerkiksi suurempien investointien kirjaaminen kuluiksi suoraan tuloslaskelmaan tai henkilökohtaisten ostojen maksaminen yrityksen varoilla. Suurella todennäköisyydellä väärinkäytökset havaittaisiin tilintarkastuksessa, mutta ilman tilintarkastusta ei tarkisteta tilinpäätöstietojen oikeellisuutta satunnaista verotarkastusta lukuun ottamatta.
Tutkimuksemme tulokset osoittavat, että yrityksissä tehdään verosuunnittelua yritysverotuksen keventyessä riippumatta siitä, onko yritys valinnut tilintarkastajan. Verotettavia tuloja siirretään matalamman verotuksen jaksolle sekä jaksotuksilla että muita liiketoiminnan kuluja siirtämällä. On kuitenkin havaittavissa, että voitonsiirtoa esiintyy huomattavasti enemmän yrityksissä, joissa tilintarkastaja on jätetty valitsematta. Tämä korostuu erityisesti, kun tarkastellaan liiketoiminnan muita kuluja suhteessa liikevaihtoon veronkevennystä edeltävällä tilikaudella. Aineisto ei kerro yksiselitteisesti, mistä tämä johtuu. Taustalla voi olla sääntöjen vastainen toiminta, kuten yrityksille kuulumattomien kulujen kirjaaminen tilinpäätökseen.
Kiinnijäämisriski vähentää sääntöjen vastaisten menetelmien käyttöä
Yrityksistä, joissa tilintarkastaja on jätetty valitsematta, jopa noin neljäsosassa tilintarkastuslain raja-arvot ylittyivät. Voi siis todeta, ettei pakollisen tilintarkastuksen raja-arvojen noudattamisen valvonta ole tehokasta. Tämä on jo sinänsä huolestuttavaa.
On myös havaittavissa, että tilintarkastajan valinnan suhteen virheellisesti toimineissa yrityksissä esiintyy eniten voitonsiirtoa. Verohallinnon verotarkastusyksikön erityistarkkailussa on toimialoja, kuten rakennusala, majoitus- ja ravitsemisala ja kuljetusala. Näiden toimialojen tilintarkastamattomilla yrityksillä esiintyy vähemmän voitonsiirtoa kuin muilla toimialoilla. Kaikenlainen kiinnijäämisriskiä lisäävä valvonta vähentää sääntöjen vastaisten kirjaamismenetelmien käyttöä.
[1] Downing, J., Langli, J.C. (2018). Audit exemptions and compliance with tax and accounting regulations. Accounting and Business Research.
[2] Minnis, M. (2011). The value of financial statement verification in debt financing: evidence from private U.S. firms. Journal of Accounting Research.
[3] Dedman, E., Kausar, A. (2012). The impact of voluntary audit on credit ratings: evidence from UK private firms. Accounting and Business Research.
[4] Ojala, H., Collis, J., Kinnunen, J., Niemi, L., Troberg, P. (2016). The demand for voluntary audit in micro companies: evidence from Finland. International Journal of Auditing.
[5] Höglund, H., Sundvik, D. (2018). Do auditors constrain intertemporal income shifting in private companies? Accounting and Business Research.
[6] Sundvik, D. (2017). Book-tax conformity and earnings management in response to tax rate cuts. Journal of International Accounting, Auditing and Taxation.
