Lausuntopyyntö 8.12.2017, diaarinumero A246/200/2017
Verohallinto on lausuntopyynnössään pyytänyt lausuntoa Verohallinnon laatimasta luonnoksesta ohjeeksi ”Majoitustoiminnan arvonlisäverotus”.
Esitämme ohjeluonnoksen lukujen mukaisessa järjestyksessä seuraavat kommenttimme ohjeeseen.
Luku 1 Luku 1.2 Majoitustoimintaa koskeva yksityisoikeudellinen sääntely
Asuinhuoneistojen vuokrauksesta annettua lakia (481/1995) ja hallituksen esitystä (HE 304/94) ei tässä luvussa mainita lainkaan, vaikka kyseinen laki on oleellinen arvioitaessa sitä, mitä lakia vuokraukseen sovelletaan. Jos vuokraukseen sovelletaan asuinhuoneistojen vuokrauksesta annettua lakia, ei kyse ole arvonlisäverolaissa tarkoitetusta majoitustoiminnasta. Tästä olisi hyvä ottaa maininta ohjeeseen.
Tukeutuminen vahvasti Majoitus- ja ravitsemistoiminnasta annettuun lakiin ja lain hallituksen esitykseen (HE 138/2004 vp) saattaa olla yksinkertaistavaa, mutta koska verottomuutta ei ole laissa sidottu kyseiseen lakiin, ehdotamme, että rakennetta muutetaan seuraavasti: Kyseisen lain tarkoittamaa majoitustoimintaa pidetään aina verollisena majoitustoimintana, mutta muulle vastaavalle toiminnalle ei aseteta yhtään korkeampia vaatimuksia eikä lähtökohtana pidetä luovutuksen verottomuutta.
Luku 22.2 ”Majoitustilan tilapäinen luovutus”
Ohjeluonnoksessa kuvataan, että vain tilapäinen ja lyhytaikainen huoneiston luovutus voitaisiin katsoa majoitustoiminnaksi. Ohjeessa katsotaan, että tilapäisen luovutuksen ja pitkäaikaisen vuokrauksen rajana voitaisiin pitää kuutta kuukautta ja että tilapäisen luovutuksen tunnusmerkkinä on viikko- tai päivävuokran käyttäminen.
Vanhassa ohjeessa rajana pidettiin kahta kuukautta, mutta siinä oli selvästi todettu, että raja ei koske hotelli- ja vastaavaa toimintaa. Tämä maininta olisi hyvä ottaa myös uuteen ohjeeseen. Majoitus voi olla tilapäistä, vaikka se ei olisi lyhytaikaista. Näin voi käydä esim. putkiremonttien tai vesivahinkojen yhteydessä, jolloin tilapäistä majoitusta voidaan tarvita lyhytaikaista pidemmäksi ajaksi.
Ohjeessa olisi mielestämme hyvä mainita, että tarjottavat oheispalvelut ovat vain yksi kriteeri muiden joukossa majoituspalvelun arvioimiseksi. Koska ohjeluonnoksen mukaan oheispalveluiden merkitystä arvioidaan tilapäistä majoitusta tarvitsevan keskivertoasiakkaan näkökulmasta, tähän olisi myös hyvä kuvata tarkemmin, mitä keskivertokuluttajan katsotaan eri majoitusmuotojen oheispalveluilta edellyttävän.
2.4 Yhteenveto
Ohjeluonnoksessa esitetään arvonlisäverollisuuden arvioinnin kriteereiksi mm. seuraavat:
• Toiminnan hinnoittelu
Majoituspalvelun arvonlisäverokäsittely ei näkemyksemme mukaan riipu siitä, poikkeaako hinnoittelu tavanomaisesta, kuten luonnoksessa todetaan. Toimialalla ei nykyään ole mitään tavanomaiseksi tulkittavaa hinnoittelua eikä hinnoittelumallia.
• Majoituksen tosiasiallinen kesto
Tältä osalta viittaamme aiemmin esitettyyn. Mikäli toimija kilpailee hotellien kanssa, majoituksen tosiasiallisella kestolla ei pitäisi olla merkitystä.
• Oheispalveluiden tarjoaminen
Kaikissa majoituspalveluissa oheispalvelut eivät ole samalla tavoin tarpeellisia. Mm. leirintäalue- tms. toiminnassa vähäisemmätkin oheispalvelut riittävät majoitustoiminnan tunnusmerkkien täyttymiseen. Kuten ohjeessa todetaan, yö- ja vaellusmajoissa oheispalvelut ovat olemattomat.
2.5 Esimerkkejä majoitustoiminnan arvonlisäverollisuuden arvioinnista
Esimerkissä 3 yksityishenkilö vuokraa asuinhuoneistoaan välityssivuston kautta vuorokausihinnoin. Hän ilmoittaa, että huoneisto on yksinomaan vuokraustoiminnan käytössä. Vuokratuloja on kuitenkin saatu vain 40 vuorokaudelta yhtensä 6.000 euroa. Matkustajailmoituksia yms. ei ole tehty. Ohjeluonnoksen mukaan kyse ei ole majoitustoiminnasta eikä liiketoiminnasta.
Käsityksemme mukaan kyse voi kuitenkin olla direktiivissä tarkoitetusta taloudellisesta toiminnasta. Vaikka vähäisen liiketoiminnan raja ei ylity, toiminnasta voidaan hakeutua verovelvolliseksi. Majoitus- ja ravitsemistoiminnasta annetun lain hallituksen esityksen (HE 138/2004 vp) mukaan majoitustoiminnan ammattimaisuudella tarkoitetaan sitä, että toiminnalla tähdätään taloudelliseen tulokseen. Merkitystä ei ole sillä, tuottaako toiminta tosiasiallisesti voittoa. Majoitusliiketoiminnassakaan ei voida virheinvestoinnista rangaista poistamalla verovelvollisuus jälkikäteen.
Luku 33.1 Arvonlisäveron vähennysoikeus
Ohjeluonnoksen mukaan alkuvarastovähennyksen edellytyksenä olisi, että hankinta on alun perin tehty liiketoimintaa varten.
Lain sanamuodon mukaan verollisen liiketoiminnan alkaessa verovelvollinen saa tehdä hallussaan olevasta verollisena hankkimastaan tavarasta vähennyksen. Laki ei rajoita vähennyksen tekemistä ohjeluonnoksessa mainitulla tavalla majoitustoiminnan irtaimistosta. Alkuvarastoverovähennyksen rajoitus koskee vain kiinteistöjä ja rakentamispalvelua.
3.2 Rakentamiskustannukset ja kiinteistöinvestointien tarkistusmenettely
Ohjeluonnoksessa todetaan, että mikäli majoitustoiminnan käytössä on tiloja, jotka ovat osittain myös omistajan asuinkäytössä, vähennysoikeus koskee ainoastaan yksinomaan verollisen toiminnan käytössä olevia tiloja. Yhteiskäytössä olevien tilojen osalta vähennysoikeutta ei olisi. Kanta on vastoin AVL 117 §:ää. Koska kannanotto ei tule ainakaan suoraan laista, tulisi sen oikeuslähde kirjoittaa ohjeeseen auki. Yksityiskäyttöä on käsitelty myös kappaleessa 3.4. Esitetty näkemys näissä kappaleissa ei ole täysin yhtenevä. Selkeyden vuoksi kokonaisuus olisi hyvä käsitellä kokonaisuudessaan yhdessä kappaleessa ja ottaa toiseen vain viittaus.
3.3.2 Aamiainen ja muu ruokailu
Ravintoedun arvoksi voisi päivittää vuoden 2018 arvon 6,50 euroa.
3.4 Tilojen oma käyttö ja vuokraus lähipiirille sekä ilmaisluovutukset
Ohjeluonnokseen olisi hyvä lisätä laskelma siitä, miten vähennykset käytännössä oikaistaan.
3.5 Tyhjät tilat
Ohjeeseen tulisi vielä tarkentaa sitä, miten tai millä kriteerillä pääasiallista käyttöä on käytännössä arvioitava.
Luku 44.1.1 Majoituspalveluiden välitys
Luvun toisessa virkkeessä tulisi termin ”vuokraajana” tilalle vaihtaa selvyyden vuoksi ”vuokranantajana”.Ohjeessa olisi hyvä käsitellä myös tilanne, että välityspalvelun ostaa vuokranantajan sijaan vuokralainen.
Helsingissä 4. päivänä tammikuuta 2018
SUOMEN TILINTARKASTAJAT RY
