Direktiiviehdotus yritysvastuulainsäädännöstä vaatii vielä selkeyttämistä

Euroopan komissio esitti 23.2.2022 ehdotuksensa direktiiviksi yritysvastuulainsäädännöstä. Aikomus lisätä due diligence kestävyysraportointidirektiiviin on lähtökohtaisesti kannatettava.

Kirjoittaja: Ingalill Aspholm

Euroopan komissio esitti 23.2.2022 ehdotuksensa direktiiviksi yritysvastuulainsäädännöstä. Direktiivissä luodaan horisontaaliset puitteet, joilla edistetään yritysten panosta ihmisoikeuksien ja ympäristön kunnioittamiseen toiminnassaan ja arvoketjuissaan. Yritysten tulisi tunnistaa, ehkäistä, lieventää ja ottaa huomioon haitalliset ihmisoikeus- ja ympäristövaikutukset sekä kehittää hyvää hallintoa, johtamisjärjestelmät että toimenpiteet.

Suomen Tilintarkastajat on yhteistyössä tilintarkastajien Eurooppa-tason järjestön Accountancy Europen Corporate Governance Policy -ryhmän kanssa keskustelleet direktiivin ehdotuksen sisällöstä. Näemme, että direktiiviehdotus edustaa merkittäviä ja kaivattuja askeleita kohti kestävää liiketoimintajärjestelmää.  Kehotamme kuitenkin Euroopan parlamenttia ja neuvostoa selkeyttämään tiettyjä ehdotuksen kohtia ennen direktiivin lopullista hyväksymistä.

Yhteensovittamista tarvitaan

Direktiivi on merkittävä askel kohti eurooppalaisen vihreän sopimuksen ensisijaisen tavoitteen saavuttamista. Osaltaan se sisällyttää kestävän kehityksen organisaatioiden hallinto- ja ohjausjärjestelmiin kaikkialla EU:ssa.

Direktiivi täydentää EU:n yritysten kestävän kehityksen raportoinnista annettua direktiiviä (CSRD) ja lisää siihen yrityksen due diligence -velvollisuuden. Direktiivi tukee EU:n kestävän kehityksen rahoitustiedonantoasetusta (SFDR), joka edellyttää, että rahoitusmarkkinoiden toimijoiden on julkaistava selvitys due diligence -politiikastaan, joka koskee sijoituspäätöstensä pääasiallisia kielteisiä vaikutuksia kestävään kehitykseen noudattamalla tai selitä -periaatteella.

Direktiivi täydentää myös EU:n taksonomia-asetusta, joka on investointipäätöksiä helpottava avoimuustyökalu. Taksonomia-asetus   auttaa torjumaan viherpesua, sillä se luokittelee ympäristön kannalta kestäviä investointeja.

Direktiivi täydentää myös useita muita EU:n direktiivejä, jotka tähtäävät ihmiskaupan ja pakkotyön torjuntaan, metsäkadosta vapaiden toimitusketjujen luomiseen sekä määrittelevät kiertotalouden toimintasuunnitelmaa ja kestävään talouteen siirtymisen rahoitusstrategiaa.

Vastuullisuus yritysten johtamis- ja ohjausjärjestelmässä (sustainable corporate governance) kattaa yritysten rohkaisemisen ottamaan huomioon ympäristölliset, sosiaaliset, inhimilliset ja taloudelliset vaikutukset liiketoimintapäätöksissään sekä keskittymään pitkän aikavälin kestävään arvon luomiseen lyhyen aikavälin taloudellisen arvon sijaan.

Tuemme erityisesti komission aikomusta lisätä due diligence kestävyysraportointidirektiiviin. Nämä kaksi aloitetta liittyvät läheisesti toisiinsa. Direktiivien soveltamisalat ja täytäntöönpanopäivämäärät tulisi sovittaa toisiinsa.

Yhteensovittamisen ja direktiivien soveltamisalojen uudelleenarvioinnin avulla voitaisiin välttää täytäntöönpanon ongelmia ja kustannuksia.

Sovelletaan EU:ssa ja EU:n ulkopuolella toimiviin yrityksiin

Ennen kuin ehdotettu direktiivi lopulta astuu voimaan, se on hyväksyttävä Euroopan parlamentissa ja Euroopan unionin neuvostossa. Jäsenvaltioilla on kaksi vuotta aikaa panna direktiivi täytäntöön voimaantulon jälkeen. Direktiiviä sovelletaan EU-yhtiöihin kahden vuoden kuluessa sen voimaantulosta ja neljän vuoden kuluessa EU:n ulkopuolisiin yrityksiin.

Jos Euroopan parlamentti ja Eurooppa-neuvosto hyväksyvät ehdotuksen, uusia sääntöjä sovelletaan:

  1. vaiheessa kaikkiin suuriin yksityisiin yrityksiin, joilla on yli 500 työntekijää ja 150 miljoonan euron liikevaihto EU:ssa;
  2. vaiheessa kahden vuoden kuluttua yrityksiin, joilla on yli 250 työntekijää ja 40 miljoonan euron liikevaihto ja joissa vähintään 50 prosenttia liikevaihdosta kertyy niin sanotusta korkean riskin toiminnasta, kuten elintarvikkeiden ja tekstiilien valmistuksesta, maatalousraaka-aineiden ja elävien eläinten tukkukaupasta tai mineraalien louhinnasta.

Due diligence -velvoitteet eivät koske mikroyrityksiä ja pk-yrityksiä. Direktiivissä säädetään kuitenkin tukitoimenpiteistä niille yrityksille, joihin velvoitteet todennäköisesti vaikuttavat välillisesti osana suurempien yritysten toimitusketjuja.

Direktiivin odotetaan koskevan noin 13 000 EU-yritystä ja 4 000 kolmansien maiden yritystä, jotka ovat EU:ssa toimivia mutta EU:n ulkopuolisia yrityksiä. Tuemme komission pyrkimyksiä sisällyttää ehdotukseen tärkeimmät kolmansien maiden yritykset ja luoda tasapuoliset toimintaedellytykset EU:n yrityksille. Arvoketjut ovat globaaleja, eikä kestävän kehityksen omiin toimintoihinsa integroivien yritysten tule kohdata epäreilua kilpailua yrityksiltä, jotka eivät ota tätä vastuuta.

Mitkä ovat direktiivissä ehdotetut säännökset?

Tavoitteena on vaatia yrityksiltä:

  • toteuttamaan prosesseja, jotka vähentävät haitallisten ihmisoikeuksien ja ympäristövaikutusten riskiä arvoketjuissaan;
  • integroimaan kestävän kehityksen omiin hallinto- ja johtamisjärjestelmiinsä ja
  • käsittelemään liiketoimintapäätöksissä ihmisoikeuksien, ilmasto- ja ympäristövaikutusten sekä yritysten kestävyyden kannalta pitkällä aikavälillä.

Asianomaisilla yrityksillä on oltava due diligence -politiikka, joka tarkistetaan ja päivitetään vuosittain ja jossa esitetään:

  • yrityksen lähestymistapa due diligence -menettelyyn
  • käytännesäännöt, jotka kuvaavat säännöt ja periaatteet, joita yrityksen työntekijöiden ja tytäryhtiöiden on noudatettava
  • prosessit due diligence -menettelyn toteuttamiseksi, mukaan lukien toimenpiteet käytännesääntöjen noudattamisen tarkistamiseksi ja niiden soveltamisen laajentamiseksi vakiintuneisiin liikesuhteisiin.

Yritysten on suoritettava ihmisoikeus- ja ympäristötarkastuksia seuraavasti:

  • ottamalla käyttöön due diligence -politiikka;
  • integroimalla due diligence -periaatteen politiikkaansa ja hallintojärjestelmiinsä;
  • todellisten ja mahdollisten haitallisten vaikutusten tunnistaminen;
  • haitallisten vaikutusten ehkäiseminen, lopettaminen tai minimoiminen;
  • haitallisten vaikutusten lopettaminen, neutralointi ja korjaaminen;
  • valitusmenettelyn perustaminen ja ylläpitäminen;
  • valvomalla due diligence -politiikkansa ja -toimenpiteidensä tehokkuutta;
  • tiedottamalla julkisesti due diligence -velvollisuudestaan.

Vakiintuneet liikesuhteet -käsite selvennettävä

Due diligencen soveltamislaajuus määritellään ehdotuksessa yrityksen omalle toiminnalle ja tytäryhtiöille sekä myös yrityksen liikesuhteille. Liikesuhteissa yrityksen due diligence -velvoitteet ulottuvat vain vakiintuneisiin liikesuhteisiin, jotka ovat tai joiden odotetaan olevan kestäviä, ja jotka eivät ole vähäpätöinen tai toissijainen osa arvoketjua.

Jotta yritykset voisivat mitata vaikutustaan ​​koko arvoketjussaan, ne tarvitsevat selkeämpää määrittelyä vastuunsa laajuuteen ja vakiintuneiden liikesuhteiden -käsitteeseen, joka näyttää vahvistavan due diligence -velvollisuuden syvyyttä. Direktiivissä on muita näkökohtia, jotka koskevat yrityksen suoria ja välillisiä liikesuhteita, kuten suorien tavarantoimittajien tavarantoimittajat, sekä olosuhteita, joissa liikesuhdetta ei voida kohtuudella lopettaa. Yritykset, joiden toimitusketjussa on osia EU:n ulkopuolella, tarvitsevat luotettavia tietoja toimittajistaan.

Selkeät määrittelyt ja oikeusvarmuus ovat olennaisia yritysten johtajille sekä tilintarkastajille, jotka varmentavat tietoja.

Kannustamme myös komissiota antamaan yhteistyössä jäsenvaltioiden kanssa erityisiä ohjeita ja tukea yrityksille, jotta ne voivat täyttää due diligence -velvollisuutensa.

Ilmastonmuutoksen torjunta strategian, riskien ja palkkioiden avulla

Yrityksiltä vaaditaan, että:

  • niillä on suunnitelma, joka varmistaa, että yrityksen liiketoimintamalli ja strategia ovat yhteensopivia kestävään talouteen siirtymisen ja ilmaston lämpenemisen rajoittamisen 1,5 asteeseen Pariisin sopimuksen mukaisesti;
  • ne sisällyttävät suunnitelmaan päästöjen vähentämistavoitteet niissä tapauksissa, joissa ilmastonmuutos on tai olisi pitänyt tunnistaa yrityksen toiminnan pääasialliseksi riskiksi tai päävaikutukseksi;
  • ne ottavat huomioon edellä mainittujen velvoitteiden täyttymisen vahvistaessaan muuttuvia palkkioita, jos muuttuva palkitseminen on sidoksissa johtajan panokseen yhtiön liiketoimintastrategiaan sekä pitkän aikavälin etuihin ja kestävyyteen.

Ihmisoikeus-, ympäristö- ja ilmastotavoitteet on sisällytettävä yritysten päätöksiin

Direktiivissä asetetaan yritysten johtajille velvollisuus perustaa ja valvoa yritysten kestävän kehityksen due diligence -prosessien täytäntöönpanoa, mukaan lukien due diligence -politiikka. Johtajilla on velvollisuus mukauttaa yrityksen strategiaa siten, että se ottaa huomioon haitalliset vaikutukset ihmisoikeuksiin ja ympäristöön.

Direktiivissä selvennetään myös yleistä huolellisuusvelvoitetta näiden uusien sääntöjen osalta. Johtajien on otettava huomioon päätöstensä seuraukset kestävälle kehitykselle. Se tarkoittaa ihmisoikeuksien, ilmastonmuutoksen ja ympäristövaikutusten huomioimista soveltuvin osin lyhyellä, keskipitkällä ja pitkällä aikavälillä. On myös johtajien etujen mukaista saada selkeyttä ja oikeusvarmuutta huolenpitovelvollisuuksiin.

Vaikka 25 artiklan (johtajien huolenpitovelvollisuus) ja 26 artiklan (asianmukaisen huolellisuuden perustaminen ja valvonta) mukainen periaatteellinen lähestymistapa johtajien huolenpitovelvollisuudesta on hyödyllinen, yritysten johtajat saattavat tarvita selkeämpiä viitteitä.

Lisäksi työkaluja ja standardeja, jotka auttavat yrityksiä arvioimaan kestävää kehitystä koskevia päätöksiään, ei ole vielä täysin kehitetty. Näin 25 artikla voi vielä osoittautua vaikeaksi toteuttaa käytännössä. Viittaukset ja sääntelyn johdonmukaisuus suhteessa EU:n taksonomiaan ja CSRD:hen tulee tarkentaa.

Hallitukset ovat yritysvastuun toteuttamisessa ratkaisevassa roolissa. Hallituksen kokoonpano ja johtajien kokemus, pätevyys ja jatkuva ammatillinen kehitys vastuullisuusasioissa ovat tärkeitä direktiivin tavoitteiden saavuttamisessa.

Luotettavuus edellyttää riippumatonta varmennusta

Direktiivissä viitataan tilanteisiin, joissa riippumattoman kolmannen osapuolen todentaminen on asianmukaista. Yritysten on arvioitava prosessinsa ja sisäiset valvontansa, jotta ne voivat puuttua haitallisiin vaikutuksiin omassa toiminnassaan ja toimitusketjuissaan.

Riippumattomien kolmansien osapuolten – olipa kyseessä lakisääteinen tilintarkastaja tai muu palveluntarjoaja – suorittama due diligence -tarkastus on ratkaisevan tärkeä. Sen avulla voidaan vahvistaa sidosryhmien luottamusta.

Ehdotettu yritysten kestävän kehityksen raportointidirektiivi sekä vihreitä joukkovelkakirjoja koskevat ehdotukset edellyttävät pakollista ulkopuolista todentamista ja varmennusta. Mielestämme varmennuksilta tulee vaatia korkealaatuisuutta ja johdonmukaisuutta. Varmennusten tulisi olla riippumattomien pätevien ammattilaisten antamia.

Yritysten huolellisuusvelvoite tärkeässä roolissa

Kansallinen viranomainen nimetään valvomaan ja määräämään tehokkaita, oikeasuhteisia ja varoittavia seuraamuksia, joihin kuuluvat myös sakot ja määräysten noudattamista koskevat määräykset.

Siviilioikeudellinen vastuu koskee yrityksiä, johtajia (tapauksissa, joissa tuomioistuimet päättävät asettaa yritykset vastuuseen toimista) ja ylempää johtoa (jos he ovat laillisesti vastuussa). Uhrilla voi olla oikeus saada korvausta vahingoista, jotka aiheutuvat uusien sääntöjen mukaisten velvoitteiden noudattamatta jättämisestä.

Yhtiön omat seurantatoimet ja compliance-toiminnot ovat tärkeässä roolissa, kun ihmisoikeuksiin ja ympäristöön kohdistuviin haitallisiin vaikutuksiin puututaan. Direktiivissä asetetaan vähimmäisvaatimukset seurannalle, vaikka yritysten tulisi olla tietoisia myös muista toimista, kuten ilmiannoista, jotka voivat auttaa tunnistamaan haitallisia vaikutuksia tai rikkomuksia yrityksen toimintaperiaatteisiin ja menettelyihin.

Tärkeässä asemassa direktiivin sääntöjen rikkomisen paljastamisessa voivat olla henkilöt, jotka työskentelevät yrityksissä, joihin ​​due diligence -velvoitteita sovelletaan tai jotka ovat yhteydessä tällaisiin yrityksiin työhönsä liittyvän toiminnan yhteydessä.

Ilmastonmuutoksen torjunta vaatii konkreettisia toimenpiteitä

Ilmastonmuutoksen torjunta vaatii toimenpiteitä ja kannustimia. Komission ehdotus johtajien palkkojen yhdistämisestä kestävän kehityksen tavoitteisiin (15 artiklan 3 kohta) on yksi näistä toimenpiteistä. Vastuu Pariisin sopimuksen noudattamisesta näkyy tässä kohdassa.