Ukrainan sodan syttyminen realisoi poliittisen riskin kaiken Venäjällä tapahtuvan toiminnan osalta. Tilanne korostaa sitä, että rahastosijoittajan on arvioitava riskejä ja tunnettava sijoituskohteet.
Kirjoittaja: Sari Lounasmeri
”Missä tuotantolaitoksenne sijaitsevat?” on tänä keväänä sijoittajien uusi vakiokysymys pörssiyhtiöiden johdolle. Aikaisemmin osakkeenomistajien kiinnostus kohdistui enemmän yhtiöiden asiakaskuntaan ja moni yhtiö raportoikin liikevaihdon jakautumisen eri maantieteellisten alueiden mukaan. Korona-aikana fokus siirtyi takkuileviin tuotantoketjuihin. Lopulta Ukrainan sodan syttyminen realisoi poliittisen riskin kaiken Venäjällä tapahtuvan toiminnan osalta.
Suomalaisilla yksityissijoittajilla ei onneksi juuri ollut suoria osakeomistuksia venäläisissä yhtiöissä. Sen sijaan kymmenet tuhannet rahastosijoittajat omistivat osuuksia kotimaisten palveluntarjoajien Venäjä-rahastoista. Nämä rahat ovat pitkälti jumissa edelleen. Tilanne korostaa sitä, että rahastosijoittajan on arvioitava riskejä ja tunnettava sijoituskohteet aivan samalla tavalla kuin suoraan yhtiöiden osakkeisiin sijoittavankin.
Moskovan pörssi oli suljettuna lähes koko maaliskuun. Tilanne on hyvin poikkeuksellinen. Pörssiosakkeiden ominaisuutena pidetään helppoa vaihdettavuutta. Kaupankäynnin keskeytykset ovat harvinaisia ja niiden kesto mitataan tyypillisesti tunneissa, ei viikoissa.
Sodan alkaminen vaikutti venäläisyhtiöiden lisäksi myös muihin Venäjällä liiketoimintaa harjoittaviin yhtiöihin. Nopeasti asetetut tuonti- ja vientirajoitukset muuttivat yhtiöiden liiketoiminnan mahdollisuuksia ja taloudellista kannattavuutta. Lisäksi sekä monet asiakkaat että osakkeenomistajat painostivat yhtiöitä luopumaan heti kaikista Venäjä-toiminnoista, riippumatta siitä olivatko toiminnot pakotteiden alaisia vai eivät. Moni yritys ilmoittikin jo sodan ensimmäisten päivien aikana päätöksestään lähteä Venäjältä.
On todennäköistä, että useiden pohjoisamerikkalaisten kiinteistö- ja finanssisijoittajien silmissä myös Suomeen kohdistuva maariski on kohonnut. Päätös Suomen NATO-jäsenyydestä ei ole enää vain turvallisuuspoliittinen kysymys, se on osin myös talouspoliittinen kysymys. Todennäköisesti jäsenyys palauttaisi ulkomaisten sijoittajien kannalta Suomeen liittyvän maariskin takaisin sotaa edeltävälle tasolle.
Suomi nähdään reunamarkkinana. Kriisiaikana kansainväliset sijoittajat vetäytyvät usein pois pieniltä reunamarkkinoilta. Helsingin pörssin pitkän aikavälin tuotot ovat olleet kansainvälisesti vertaillen korkealla tasolla, mutta myös vaihtelu on ollut keskimääräistä suurempaa. Kriisiaikoina osakekurssit ovat laskeneet usein jyrkemmin ja hyvinä aikoina nousseet vahvemmin. Sijoittajat usein ylireagoivat sekä hyviin että huonoihin uutisiin. Negatiiviset yllätykset voivat saada aikaan joukkopaniikkia. Toisaalta sijoittajat myös tottuvat tilanteisiin. Vain uudet uutiset muuttavat osakekursseja.
Venäjän hyökkäyksen yhtenä seurauksena sekä yhtiöt että sijoittajat ovat oppineet hajauttamisen tärkeyden. Jatkossa investointien sijaintimaan suhteen ollaan yhä tarkempia. Mitä suurempi riski kohteeseen kohdistuu, sitä korkeampaa tuottoa siltä vaaditaan.
Kirjoittaja Sari Lounasmeri toimii Pörssisäätiön toimitusjohtajana.
Artikkeli on julkaistu alun perin Profiitti – talous & tilintarkastus 1/2022 -lehdessä.
