Jenni Jääskö on saanut apurahan Suomen Tilintarkastajat ry:n hallinnoimasta Edwin Sederholmin rahastosta. Jenni tekee väitöskirjatutkimusta tilintarkastussanktioista ja pohtii kirjoituksessaan, miten tilintarkastussanktioihin suhtaudutaan.
Kirjoittaja: Jenni Jääskö, Laskentatoimen tohtorikoulutettava, Oulun yliopiston kauppakorkeakoulu
Tilintarkastajien saamat sanktiot saattavat horjuttaa yleistä luottamusta tilintarkastajiin. Vaikka voidaankin kiistellä siitä, ovatko sanktiot aina osoitus heikosta laadusta, niin ainakin niiden lähettämä signaali on negatiivinen. Vaikuttaa kuitenkin siltä, etteivät ihmiset useinkaan tiedä tilintarkastajien saamista sanktioista. Mikäli näin on, ei pelkoa luottamuksen menettämisestä ole, mutta tällöin myös sanktioiden merkitys jää suurelta osin kyseenalaiseksi.
Tilintarkastajiin luotetaan
Kävin jokunen aika sitten asuntoesittelyssä. Kysyin kiinteistönvälittäjältä jotain asunto-osakeyhtiön tilinpäätökseen liittyvää, mutta välittäjä ei osannut antaa vastausta. Sen sijaan hän totesi, että tilintarkastaja on kyllä tilinpäätöksen tarkastanut eikä lausunnon perusteella mitään huomautettavaa ole, joten kaikenhan täytyy siis olla kunnossa. Tämä yksittäinen tapaus kuvastaa mielestäni erittäin hyvin ihmisten yleistä luottamusta tilintarkastajiin. Kun tilintarkastaja on tilinpäätöksen tarkastanut ja puhtaan lausunnon antanut, kaikki on kunnossa.
Luottamusta osoittaa jollain tapaa myös se, että kun kerron tutkivani tilintarkastajien saamia sanktioita väitöskirjaani varten, yleisin ensireaktio on hämmästys siitä, että tilintarkastajatkin voivat saada – ja saavat! – sanktioita.
Myöskään yrityksissä ei tunnuta olevan tietoisia tai kovinkaan kiinnostuneita tilintarkastajien saamista sanktioista. Kun yrityksissä valitaan tilintarkastajaa, vain harva tulee miettineeksi, saati tarkastaneeksi, onko valittavaksi esitetty tilintarkastaja saanut sanktiota. Tietohan on todella helposti ja edullisesti saatavilla, mutta sanktioista kysellään silti todella vähän. Mielestäni tämäkin on osoitus yleisestä luottamuksesta tilintarkastajia kohtaan ja toisaalta myös osoitus siitä, että tilintarkastajat sekä tilintarkastus nähdään usein homogeenisena massana.
Luottamus tilintarkastajiinhan on hieno asia ja tilintarkastukselle luottamuksen säilyminen on jopa aivan keskeinen elinehto. Mutta sen sijaan, että ihmiset luottavat sokeasti tilintarkastajiin ja tilintarkastukseen yhtenä suurena massana, olisi ehkä hyvä huomata, että myös tilintarkastajissa on eroja, aivan kuten kaikkien muidenkin ammattikuntien sisällä yksilöissä on eroja.
Kuvastavatko sanktiot heikkoa laatua?
Tilinpäätöksen käyttäjien, tutkijoiden sekä oletettavasti myös tilintarkastajien itsensäkin kannalta on haasteellista, että tilintarkastuksen laatua on äärimmäisen vaikea havaita ja arvioida ulkoapäin. Uudistunut tilintarkastusraportointi voi ehkä osaltaan tuoda jonkinlaista mahdollisuutta erottautua, mutta se jää vielä tässä vaiheessa nähtäväksi.
Voidaanko sitten ajatella, että tilintarkastajien saamat sanktiot kuvastavat heikkoa laatua? Tutkimuksissa sanktioiden käyttö laadun mittarina on tietyin edellytyksin perusteltua, sillä sanktioiden on osoitettu korreloivan muiden tilintarkastuksen laadun mittareiden kanssa. Käytännössä yhteys ei ole kuitenkaan ainakaan kaikissa tapauksissa ihan niin yksioikoinen. Ajateltiinpa asiaa miltä kantilta tahansa, niin sanktio on ainakin osoitus siitä, että aivan kaikki ei ole sujunut täysin ongelmitta ja ohjeistusten mukaan.
Kuvastipa sanktion saaminen todellista heikkoa laatua tai ei, niin ainakin sen lähettämä signaali tulkitaan mitä todennäköisimmin negatiiviseksi, eikä ainakaan luottamusta herättäväksi. Vaikka tilintarkastajien saamia sanktiotapauksia on vuosittain melko vähän, voi niillä olla ammattikunnan maineen kannalta suurikin merkitys. Yksikin suuri skandaali voi horjuttaa yleistä luottamusta. Lisäksi tiedot sanktioista ovat nykyään kaikkien ulottuvilla, mikä saattaa herättää ihmiset ajattelemaan tilintarkastajia yksilöinä tasalaatuisen massan sijaan.
Toisaalta vaikka tieto on saatavilla, sitä ei välttämättä haeta. Niin kauan kuin ihmiset eivät ole edes tietoisia tai kiinnostuneita tilintarkastajien saamista sanktioista, voidaan kysyä, onko sanktioilla todellisia seuraamuksia. Hyväksymisen peruuttaminen on varmasti tuntuva sanktio tilintarkastajalle itselleen, mutta entä huomautus tai varoitus? Jos kukaan ei tiedä sanktioista, ei myöskään synny mitään signaalia. Tällöin sanktiolla ei myöskään ole vaikutusta yksittäisen tilintarkastajan tai ammattikunnan maineeseen. Se on varmasti hyväkin asia, ettei yksittäisille sanktioille anneta liikaa painoarvoa. Toisaalta taas voidaan miettiä, mitä hyötyä sanktioista on, jos niillä ei ole juuri mitään seuraamuksia.
Näillä mietteillä ja pohdinnoilla lähden väitöskirjaani rakentamaan. Toivottavasti ajatukseni herättelevät myös muita miettimään sanktioiden suhdetta tilintarkastuksen laatuun sekä sanktioiden seurauksia ja merkitystä.
Mikäli haluat keskustella aiheesta, antaa palautetta tai kommentoida, voit laittaa sähköpostia osoitteeseen jenni.jaasko@oulu.fi.
