Hyvinvointialueiden taloustilanne on ollut vuosina 2023–2024 monin paikoin vaikea, ja alijäämien kattaminen nykyisen määräajan puitteissa on useille alueille käytännössä mahdotonta. Lausuntokierroksella oleva lakiluonnos mahdollistaisi kattamisajan pidennyksen vain niille alueille, jotka tekisivät positiivisen tuloksen jo vuonna 2025, vaikka sopeutustoimien todelliset vaikutukset realisoituvat pääosin tätä myöhemmin.
ST nostaa esiin myös oikeuskäytäntöön liittyvän epävarmuuden, joka korostui tuoreessa Itä-Suomen hallinto-oikeuden ratkaisussa: tulkinta voi tehdä useiden hyvinvointialueiden talousarvioista lainvastaisia jo valmisteluvaiheessa.
Tilintarkastajan näkökulmasta nykyinen sääntely- ja tulkintaympäristö on muodostumassa ristiriitaiseksi kokonaisuudeksi, jossa perustuslain palveluvelvoitteet, hyvinvointialuelain tasapainosäännökset, lisärahoituksen edellytykset sekä budjetin realistisuusvaatimus voivat olla samaan aikaan päällekkäin ja vaikeasti yhteensovitettavissa.
ST:n mukaan määräajan pidennystä ei tule sitoa pelkästään vuoden 2025 tulokseen, vaan tarkastelun on nojattava pidempään aikajänteeseen tai hyväksyttävään, etukäteen määriteltyyn ja valtiovarainministeriön arvioimaan tasapainottamissuunnitelmaan. Tämä lisäisi yhdenvertaisuutta, mahdollistaisi realistiset toimenpiteet, turvaisi palvelut alueiden asukkaille ja tukisi talouden suunnitelmallisuutta.
