Verohallinto
Diaarinumero VH/2959/00.01.00/2018
Verohallinnon uudella ohjeella on tarkoitus korvata aikaisempi 12.6.2014 annettu samanniminen vanha ohje, koska väliyhteisölakia on muutettu ns. veronkiertodirektiivin perusteella. Ohjeluonnos on hyvä ja varsin laaja, mitä Suomen Tilintarkastajat ry (ST) pitää perusteltuna, koska väliyhteisölain soveltamiseen liittyy edelleen ja lainmuutoksen jälkeen uusia tulkinnanvaraisia tilanteita. Ohjeluonnoksessa on runsaasti esimerkkejä ja lain soveltamiskaavioita, mitkä selventävät erittäin hyvin lain soveltamisalaa ja sen soveltamisen tulkinnallisia tilanteita. Luonnollisesti verovelvolliset ja heitä neuvovat tahot toivovat muutetun sääntelyn osalta mahdollisimman laajaa ohjeistusta ennen lain konkreettista soveltamista, koska kaikkien osapuolten intressissä on mahdollisimman hyvin välttää lain soveltamista koskevat riitatilanteet. Siksi aina voidaan esittää toiveena, että ohjeessa olisi vielä enemmän kannanottoja lainmuutosten aiheuttamista tulkintatilanteista.
Luvussa 4 käsitellään lain soveltamiseen liittyvää keskeisintä poikkeusta eli taloudelliseen toimintaan perustuvaa poikkeusta. Sinänsä uudessa sääntelyssä hyödynnetään aikaisemmassa sääntelyssä käytettyjä käsitteitä ja niiden merkityssisältöjä, mutta sääntelyn rakenteen muuttaminen on merkinnyt myös aineellisia muutoksia tämän poikkeuksen soveltumisalaan. Keskeinen tällainen kysymys on tosiasiallisen taloudellisen toiminnan käsitteen merkityssisältö muuttuneessa säännöstössä. Ohjeessa esitetään varsin lyhyesti yleisellä tasolla lain 3 §:n 3 momentin sisältöä tältä osin. Ohjeessa ei tältä osin oteta lainkaan kantaa siihen, mitä em. säännöksen soveltamiseen vaikuttaa lain 2 §:n 3 momentin kumoaminen, kun uudessa sääntelyssä ei ole enää kyseisen momentin 2) kohdan viimeisessä lauseessa kuvattua vaatimusta, ettei yhteisö ole saanut hyötyä (kyseisen valtion) erityisestä veronhuojennuslainsäädännöstä. Tämä merkitsee sitä, että taloudellista toimintaa koskeva poikkeussäännöksen soveltamisala voi tosiasiassa olla merkittävästi erilainen kuin aikaisemmin voimassa olevan lainsäädännön aikana. Ohjeessa vaietaan kokonaisuudessaan tämän muutoksen mahdollisesta merkityksestä vakiintuneeseen verotus- ja tulkintakäytäntöön, eikä lainkaan tuoda esille myöskään EU-tuomioistuimen tai suomalaisten tuomioistuimien ratkaisuja ja niiden merkitystä muuttuneessa soveltamistilanteessa. Keskeisesti tämä tulkintaongelma koskee ETA-alueella asuvan ns. holdingyhtiön asemaa lain soveltamisessa. ST katsoo, että ohjetta olisi olennaisesti laajennettava tältä osin, koska luonnosversio on tältä osin varsin mitään sanomaton lähinnä toistaen sitä, mitä hallituksen esityksessä on asiasta esitetty.
Helsingissä 8. päivänä tammikuuta 2019
SUOMEN TILINTARKASTAJAT RY
