Kirjoittaja: Elina Sonninen
Haastattelimme kemianteollisuuden yrityksen Kiillon vastuullisuusjohtaja Laura Heinovaaraa, joka avaa kestävyystiedon merkitystä pk-sektorilla. Heinovaara kertoo myös, miten tilintarkastaja voi tukea asiakkaitaan paitsi kestävyystietojen raportoinnissa, myös sparrata syvällisemmin liiketoiminnan tulevaisuudesta ja riskienhallinnasta.
Yritysten vapaaehtoisesta vastuullisuusraportoinnista tulee jälleen valtavirtaa, kun suuri osa yrityksistä putoaa kestävyysraportointidirektiivin soveltamisalasta. Minkälaisena näette Kiillolla raportoinnin merkityksen tulevaisuudessa?
Kestävyysraportti on Kiillolle tärkeä työkalu monella tapaa. Sen lisäksi, että se kerää kestävyystiedon yksiin kansiin ja auttaa viestimään tehdystä työstä asiakkaille ja muille sidosryhmille, se kertoo samalla Kiillon valmiuksista kestävyyden osalta. Raportti on ikään kuin tilannekuva. Se on toisaalta katsaus jo tehtyihin asioihin, mutta ennen kaikkea se kertoo, mihin kannattaa keskittyä seuraavaksi. Näin siitä tulee liiketoiminnan kehittämisen työkalu.
Olemme raportointiprosessien myötä esimerkiksi tunnistaneet kestävyysaiheita, joista meillä ei ole vielä valmiutta raportoida konsernilaajuisesti, mutta joista saamme kasvavissa määrin tietopyyntöjä asiakkailtamme. Tällaiset havainnot avaavat keskustelun sille, ovatko aiheet toimintamme kannalta olennaisia, ja jos ovat, mitä niille tulisi tehdä.
On hyvä muistaa, että jotta voi raportoida, on oltava tekoja, dataa, yhtenäisiä prosesseja ja toimintamalleja. Ilman niitä ei voi raportoida, ja niiden luominen vaatii organisaation kehittämistä.
Raportointi tuo vertailtavuutta ja mitattavuutta toimintaan, enkä usko sen arvon vähenevän tulevaisuudessa.
Minkälaisena näet tilintarkastajan roolin yrityksen kestävyystyössä ja -raportoinnissa? Voisiko tilintarkastajan näkemyksistä olla apua esimerkiksi riskienhallinnassa, liiketoiminnan kehittämisessä ja tulevaisuuden näkymien arvioinnissa?
Ulkopuolinen arviointi on aina hyvä ja varmentaminen tuo kestävyystiedolle uskottavuutta. Tilintarkastaja osaa parhaimmillaan nähdä kestävyystyön ja taloudellisen raportoinnin yhtymäkohdat ja nostaa esiin esimerkiksi siirtymäsuunnitelmiin liittyviä taloudellisia riskejä tai mahdollisuuksia.
Minkälaisen lisäarvon näette yritykselle siinä, että oma tilintarkastaja on pätevöitynyt kestävyysteemoissa (esimerkiksi keskustelujen tasossa, päätöksenteon tukemisessa tai kestävyystiedon luotettavuudessa)?
Emme ole vielä varmentaneet raporttejamme, mutta se on suunta, jota tavoittelemme lähitulevaisuudessa. Pidän hyvin tärkeänä, että tilintarkastajalla on osaamista kestävyysteemoista. Näen, että parhaimmillaan varmentaminen on yhteistyötä, joka keskustelujen kautta ohjaa myös datan laatua ja sitä kautta kehittää organisaation toimintaa sekä tiedon luotettavuutta. Sen kaltainen yhteistyö vie kestävyystyötä eteenpäin ja on kaikkien etu.
Mikä olisi pk-yrityksen tärkein syy panostaa kestävyystiedon keräämiseen ja raportointiin jo nyt, vaikkei lakisääteistä velvoitetta kestävyysraportointiin olisikaan?
Se, ettei kuulu raportoinnin piiriin, ei poista tiedonantotarpeita omille sidosryhmille. Raportointi kerää kestävyystiedon yhteen ja osoittaa, mikä organisaation kypsyys on kestävyysasioissa. Monet asiat voidaan tehdä käytännössä hyvin, mutta jos niitä ei ole kuvattu tai dokumentoitu, sidosryhmien pyyntöihin on vaikea vastata.
Vaikka ensimmäinen raportointikierros voi olla työläs, prosessi helpottuu ajan kanssa. Silloin raportoinnista päästään organisaation kehittämiseen, mikä lisää varmasti minkä tahansa organisaation tulevaisuudenkestävyyttä.
Kannattaa myös muistaa, että vaikka juuri raportointiin liittyvä sääntely ei koskisi omaa organisaatiota, niin jokin muu kestävyyssääntely saattaa kuitenkin koskea. Koska raportointia tulee tehdä juuri omalle organisaatiolle olennaisista aiheista, voidaan raportoinnilla vastata muualta sääntelystä tuleviin velvoitteisiin. Tai ainakin sama data voi palvella molempia tarpeita.
Lisäksi haluaisin nostaa vielä esiin kasvutavoitteet sekä muuttuvan kestävyyssääntelyn. Mikäli organisaatiolla on tavoitteena kasvaa, voivat yrityskaupat tai muut organisaatiomuutokset tehdä raportointivelvoitteen ajankohtaiseksi nopeallakin aikataululla. On helpompi aloittaa silloin, kun datan keräämisessä on liikkumavaraa. Toisaalta olemme nähneet, että myös sääntely voi muuttua nopeastikin, joten kestävyystiedon kerääminen on myös riskienhallintaa.
