World Congress of Accountants järjestettiin tänä vuonna kasvuhaluisessa Intiassa. Maailmankongressissa kävi selville myös tilintarkastajien ylpeys omasta tekemisestään sekä merkitys kansantalouden kasvun ja vaurauden tuojana, kirjoittaa toiminnanjohtaja Sanna Alakare.
Kirjoittaja: Sanna Alakare | Kuvat: Terhi Mattila-Viljamaa, Sanna Alakare
Matkustaminen avartaa, niin tälläkin kertaa. Monta kertaa kyllä mietin, kannattaako lähteä Mumbaihin joka neljäs vuosi järjestettävään tilintarkastajien ja muiden talouden ammattilaisten maailmankongressiin ”World Congress of Accountants”. Tälläkin kertaa ensin oli globaalin kattojärjestömme IFAC:n Councilin vuosikokous, jossa käsiteltiin toimialan ajankohtaisia kuulumisia, ja pian sen jälkeen alkoi nelipäiväinen kongressi. Kokonaisuutena Mumbaissa tuli siten vietettyä viikko.
Meille Suomessa Bryssel ja eurooppalaiset keskustelut ovat monesti päällimmäisinä kansainvälisistä kysymyksistä. Sitä myötä edunvalvonta keskittyy helposti EU:n direktiivien ja asetusten sisältöihin sekä niiden kansalliseen täytäntöönpanoon puhtaasti kansallisten aiheiden ohella.
On kuitenkin ajoittain arvokasta katsoa pidemmälle ja laajemmalle. Ammattikuntamme on globaali professio, ja sitä yhdistävät toimintaamme ohjaavien eettisten sääntöjen ja ammatillisten standardiemme lisäksi monet muut yleismaailmalliset teemat. Mumbaissa saimme todeta, että maailman eri kolkilta tulevia kollegoita puhuttavat samat teemat kuin meitäkin: luottamuksen rakentaminen, osaamisen kehittäminen ja ylläpitäminen sekä kestävyysasioiden merkittävyys, niistä raportointi ja raportoinnin varmentamisen tärkeys sijoittajille, mutta myös muille sidosryhmille.
Yksi teema, joka korostui intialaisessa keskustelussa, on meille etäisempi. Ammattikunnan merkitys kansantalouden kasvun ja vaurauden tuojana. Intia on maailman viidenneksi suurin talous. Kasvuhalu on suuri ja tavoitteena on olla maailman suurin talous Intian juhliessa 100-vuotista itsenäisyyttä 2047. Valtava energia, innostus ja ylpeys omasta tekemisestä välittyi vahvasti niin maan ministerien, yritysjohtajien kuin paikallisten kollegojen puheista. ”India has the capability to lead the world for the century”, julisti Intian kauppa- ja teollisuusministeri CA. Piyush Goyal. Intia aloittaa G20-maiden puheenjohtajuuden joulukuussa ja on ilmoittanut sloganikseen koko maailmaa syleilevän tavoitteen “One heart, one family, one future”.
Nämä maailmanpolitiikkaan ja -talouteen keskeisesti vaikuttavat tavoitteet saavat mietteliääksi. Mitä tämä kaikki tarkoittaa ja vaikuttaa meihin ja muihin? Yhtä pontevasti tulivat julistukset vastuullisuuden tärkeydestä ja siitä, että maailma pitää jättää paremmassa kunnossa tulevien sukupolvien käyttöön.
Kongressikeskuksen nurkan takana näkyy kuitenkin todellisuus, jossa roskat heitetään kaduille ja luontoon, jätevedet valuvat suoraan mereen, kaupungin siluetti on savusumun peitossa aurinkoisellakin säällä ja maailman rikkaimpien ihmisten asuntojen vieressä näkyvät slummit, joissa ei ole alkeellisiakaan mukavuuksia, kulkukoirien ympäröidessä myös hienoimpien hotellien lähikatuja. Miten maailman vastuullisuus kehittyy, kun 1,4 miljardin asukkaan Intia haluaa lisää pesukoneita, autoja ja muita kulutushyödykkeitä sadoille miljoonille asukkailleen?
Asiassa voi nähdä toisenkin puolen. Aito ylpeys omasta tekemisestä, uskosta omaan osaamiseen, mahdollisuuksiin ja tulevaisuuteen. Innostus ja energia kehittää, kehittyä ja luoda uutta yhteisen hyvän eteen. Mitä jos myös me oppisimme olemaan positiivisella tavalla ylpeitä ammatistamme, työstämme ja myös mahdollisuudestamme tehdä maailmasta parempi tuleville sukupolville? Kannustamme toisiamme ratkomaan haasteita ja innostamme tarttumaan mahdollisuuksiin.
Mumbaissa kävin myös tutustumassa Mahatma Gandhin kotitaloon. Jo ennen tätä matkaa hänen ajatuksensa ”Be the change you wish to see in the world” puhutteli minua. En vielä tiedä, miten onnistumme luomaan ympärillemme vastaavaa iloa, energiaa, intoa ja tulevaisuudenuskoa kuin Mumbaissa koin, mutta lupaan tosissani yrittää. Olethan sinäkin mukana?
