Verohallinto
Viite VH/2006/00.01.00/2019
Suomen Tilintarkastajat ry (”ST”) esittää lausuntonaan kunnioittaen seuraavaa.
Luonnoksen mukaan Ohjeen on tarkoitus käsitellä keskinäistä sopimusmenettelyä kolmessa vaihtoehtoisessa menettelyssä:
- EU:n riitojenratkaisudirektiivin ja sen perusteella säädetyn kv-veroriitalain mukainen EU-riitojen ratkaisumenettely
- Suomen ja jonkin toisen valtion tekemän verosopimuksen mukainen menettely
- Siirtohinnoitteluasioissa EU-arbitraatioyleissopimuksen mukainen menettely
Ohjeen pääpaino on EU-riitojenratkaisumenettelyssä.
ST:n näkemyksen mukaan verovelvolliselle oikean tai tarkoituksenmukaisimman menettelyn valinta ei ole yksinkertaista esimerkiksi siirtohinnoitteluriidassa, jonka osapuolena on Suomen lisäksi toinen EU:n jäsenvaltio, jonka kanssa Suomella on verosopimus. Tällöin käytettävissä ovat kaikki kolme menetelmää. Näin ollen ohje, joka auttaa ymmärtämään eri menetelmien vaatimuksia ja vaikutuksia, on lähtökohtaisesti tarpeellinen.
Verovelvolliselle eri tilanteissa käytettävissä olevia menettelyitä havainnollistetaan ohjeen sivulla 6 olevassa kaaviossa. Kaavion johtopäätökset vastaavat ST:n näkemystä kaikilta muilta osin paitsi tilanteessa, jossa toinen asiaan liittyvä valtio on EU-valtio, jonka kanssa ei ole verosopimusta ja kyse ei ole siirtohinnoitteluasiasta. Ohjeen mukaan verovelvollisella ei ole tällöin käytettävissään keskinäistä sopimusmenettelyä. ST:n käsityksen mukaan EU-riitojen-ratkaisumenettelyä sovelletaan EU-maiden välisissä muissakin kuin siirtohinnoitteluasioissa, vrt. HE 308/2018 yksityiskohtaiset perustelut, 1 § soveltamisala, jonka perusteella asia voisi koskea tulon allokoimista kiinteälle toimipaikalle. Koska Suomella on tällä hetkellä verosopimus kaikkien EU-maiden kanssa, ei asialla kuitenkaan nyt ole käytännössä suurta merkitystä. Ohjeessa ei silti tulisi kategorisesti rajata EU-riitojenratkaisumenettelyä koskemaan ainoastaan siirtohinnoitteluasioita tilanteissa, joissa Suomella ei ole verosopimusta toisen EU-valtion kanssa, koska tällaisen tilanteen syntyminen on mahdollista (vrt. Portugalin verosopimuksen uudelleenneuvottelu).
Ohjeessa todetaan aivan oikein, etteivät Suomen solmimat verosopimukset mahdollista välimiesmenettelyä verosopimuksen mukaisessa keskinäisessä sopimusmenettelyssä (2.4.2 Verosopimuksen mukainen menettely, 2 kappale). Samassa kohdassa tuodaan esiin OECD:n puitteissa valmisteltu yleissopimus, joka mahdollistaa riidanratkaisutoimikunnan perustamisen myös verosopimustilanteessa. Tätä mahdollisuutta ei kuitenkaan käsitellä tarkemmin, vaan todetaan, että yleissopimusta sovelletaan vasta kun se on tullut voimaan molemmissa verosopimuksen osapuolina olevissa valtioissa (Suomessa 1.6.2019). HE 308/2018 mukaan (s. 8) yleissopimuksen allekirjoittaneista 84 valtiosta 28, ml. Suomi, on 1.10.2018 mennessä valinnut välimiesmenettelyn. Näin ollen välimiesmenettely on sovellettavissa tai tulee sovellettavaksi ainakin sellaisten välimiesmenettelyn valinneiden valtioiden kanssa, joiden kanssa Suomella on verosopimus. Tämän vuoksi myös OECD:n yleissopimuksen perusteella tapahtuvaa riidanratkaisua olisi aiheellista ohjeistaa, vaikka Luonnoksen painopiste onkin EU-riitojenratkaisumenettelyssä.
ST:n näkemyksen mukaan Luonnoksen painopisteenä olevan EU-riidanratkaisumenettelyn vaiheita, verovelvollisen hakemuksen muoto- ja sisältövaatimuksia sekä määräaikoja ja verovelvollisen eri vaiheissa tekemien päätösten ja pyyntöjen seurauksia on käsitelty Ohjeessa riittävän yksityiskohtaisesti ja selkeästi asian monimutkaisuus huomioon ottaen.
Helsingissä 12. päivänä kesäkuuta 2019
SUOMEN TILINTARKASTAJAT RY
