IAASB:n pitäisi päättää ja kertoa julkisesti, minkä kokoisen yhteisön tilintarkastusta LCE-standardia laadittaessa on ajateltu. Sen on myös uskallettava karsia standardin vaatimuksia tai muuttaa niitä ehdollisiksi.
Kirjoittaja: Riitta Laine | Kuva: Terhi Mattila
IAASB käsitteli syyskuun kokouksessaan LCE-standardiin liittyviä kysymyksiä. Kysymykset jakoivat mielipiteitä, mutta kokous sai kuitenkin annettua lisää eväitä standardia työstävälle LCE-työryhmälle.
Koolla on väliä, mutta muullakin on merkitystä
LCE-standardia lähdettiin alun perin tekemään pk-tilintarkastukseen, mutta asiakkaan koon sijasta fokus vaihdettiin yksinkertaisuuteen. Soveltamisalan ohjaaminen laadullisilla kriteereillä on periaatteellisena toki ISA-hengen mukaista ja sallii enemmän tilannekohtaista ammatillista harkintaa kuin tarkat numeeriset rajat. Yksinkertaisuutta on kuitenkin hankala määritellä laadullisilla kriteereillä niin, että se ymmärrettäisiin samalla tavalla eri maissa ja eri toimijoiden, kuten tilintarkastajan ja tämän valvojan, toimesta.
Jotkut IAASB:n jäsenistä pitävät kaikkia numeroina tai euroina ilmaistuja raja-arvoja liian ohjaavina ja/tai helposti kyseenalaistettavina. Erityisesti yrityskokoluokkaan perustuvat soveltamisrajat haluttaisiin jättää kansallisesti määrättäväksi. Toisten mielestä olisi erittäin tärkeää, että IAASB ja LCE-työryhmä voisivat julkisesti ilmaista, minkä kokoinen yhteisö niillä oli standardia laatiessaan mielessä.
Olen IAASB:n kanssa samaa mieltä siitä, että tilintarkastuksen näkökulmasta pienikin voi olla monimutkainen ja suuri yksinkertainen. IAASB:n pitäisi mielestäni kuitenkin päättää ja sen jälkeen kertoa julkisesti, minkä kokoisen yhteisön tilintarkastusta standardia laadittaessa on ajateltu. Määrälliset soveltamisrajat täydentäisivät laadullisia kriteerejä.
Kansainvälisesti yhtenäinen ajatus kokorajoista helpottaisi lainsäätäjiä pohtimaan mahdollisia yhteisön kokoon sidottuja kansallisia soveltamisrajoja. Se helpottaisi myös erityisesti niiden sidosryhmien kanssa käytävää keskustelua, jotka vastustavat LCE-standardia tai suhtautuvat siihen skeptisesti. Mikä tärkeintä, yksimielisyys kokoasiasta helpottaisi IAASB:a itseään tekemään perusteltuja päätöksiä standardin soveltamisalasta ja yksityiskohdista.
Kuinka paljon kohtuullinen varmuus joustaa?
Suurin periaatteellinen erimielisyys IAASB:ssa näyttäisi liittyvän siihen, kuinka paljon LCE-standardiluonnokseen sisältyneitä vaatimuksia voidaan vielä karsia tai muuttaa tilintarkastajan harkinnan mukaisiksi, vaarantamatta kohtuullista varmuutta.
Mielestäni yksittäisen toimenpiteen – kuten tiedustelu johdolta, kontrollin ymmärtäminen tai yksityiskohdan dokumentoiminen – tekemättä jättäminen ei välttämättä aina vaaranna kohtuullisen varmuuden saavuttamista. Kohtuullista varmuutta ei voi mitata, ja sen saavuttamisen arvioiminen vaatii tilintarkastuksessa joka tapauksessa aina ammatillista harkintaa. Tästä syystä tuntuu liioittelulta pitää kohtuulliseen varmuuteen vedoten kynsin hampain kiinni kaikista ISA-standardeista LCE-standardiin kopioiduista vaatimuksista.
IAASB ei halua antaa sitä viestiä, että tarkastus kevenee LCE:n myötä, vaan että sitä tehdään yksinkertaiselle asiakkaalle sopivammalla tavalla. ”Not less work, but right work in the circumstances”, kuten joku osallistujista totesi. Tähän pääseminen vaatii LCE-työryhmältä edelleen paljon työtä. Sen pitää käydä standardiluonnosta läpi kohta kohdalta, ja pohtia vaatimusten poistamisen tai sanamuodon muuttamisen todellisia vaikutuksia yksinkertaisen yhteisön tilintarkastukseen. LCE-standardista on saatava tarkoituksenmukainen!
Hyvää kannattaa odottaa
IAASB on jo muutaman kerran siirtänyt lopullisen LCE-standardin arvioitua hyväksymisaikataulua eteenpäin. Tällä hetkellä suunnitelma on hyväksyä joulukuussa 2022 luonnos konsernitilinpäätösten tarkastamista käsittelevästä osiosta sidosryhmien kommentoitavaksi. Lopullinen standardi hyväksyttäisiin joulukuussa 2023.
Vaikka odotankin LCE-standardia kovasti, pidän parempana sitä, että sille otetaan rauhassa aikaa kuin että se runnottaisiin sellaisenaan läpi nopealla aikataululla.
Hyviäkin uutisia on saatu!
Yksi LCE-standardiluonnoksen selkeimmistä yksittäisistä heikkouksista oli konsernitilinpäätösten sulkeminen soveltamisalan ulkopuolelle. IAASB on onneksi sittenkin päättänyt ottaa konsernit mukaan, joskin tietyin rajoituksin. Rajoitukset tulevat todennäköisesti liittymään muun muassa siihen, toimiiko konserni monessa eri maassa ja onko konsernin osien tilintarkastus hajautettu. Pienen suomalaisen konsernin tilintarkastukseen rajoitukset siis tuskin vaikuttavat.
