Kirjoittaja: Tuula Minkkinen
Sekä raportointivelvollisuuden aikatauluun että sisältöön liittyvät avoimet kysymykset aiheuttavat epävarmuutta ja pohdintaa yrityksissä. Yhtä ainoaa oikeaa lähestymistapaa ei ole olemassa, mutta on joitakin näkökohtia, jotka sekä yritysten että varmentajien kannattaa huomioida.
Kestävyys on menestystekijä
Kaikkein tärkein asia: kestävyys ei ole kadonnut minnekään. Raportointivaatimuksista riippumatta yritysten kannattaa panostaa kestävyystyöhön, liiketoiminnan kehittämiseen ja kestävyyden integroimiseen osaksi yrityksen strategiaa.
Isommilla yrityksillä kestävyys ja siitä raportoiminen ei ole enää edes kilpailuetu, vaan kyse on liiketoiminnan harjoittamisen mahdollisuudesta. Pienempi yritys voi vielä saada kilpailuetua siitä, että paitsi kehittää oman toimintansa kestävyyttä, myös pystyy raportoimaan siitä johdonmukaisesti.
Sidosryhmät odottavat varmennettua raportointia
Yritysten kannattaa myös huomioida keskeisten sidosryhmiensä tarpeet. Finanssimarkkinatoimijoille on myös omaa kestävyyteen liittyvää sääntelyä, joihin ei ole ehdotettu muutoksia. Esimerkiksi rahoittajien tiedontarpeet eivät ole siis kadonneet minnekään. Yritys, joka pystyy osoittamaan myös raportoinnin kautta pitkäjänteistä kestävyystyötä, on varmasti vahvemmassa asemassa myös rahoituksen saatavuuden osalta. Sama koskee myös toimitusketjussa toimivia yrityksiä.
On myös tärkeä muistaa varmennuksen merkitys erityisesti sidosryhmien kannalta – vaikka raportointi olisi vapaaehtoista, niin se kannattaa varmennuttaa, ja joskus se saattaa olla myös esimerkiksi rahoittajilla edellytyksenä. Luotettavaa ja varmennettua tietoa tullaan myös jatkossa tarvitsemaan. Kun kyse on vapaaehtoisesta raportoinnista, varmennus voi myös kohdistua vain tiettyihin tietoihin tai tunnuslukuihin, kuten päästötietoihin.
Kestävyysosaaminen entistä merkityksellisempää
Nykyisten suuryritysten ei kannata vielä luottaa siihen, että ne eivät olisi raportointivelvollisuuden piirissä tulevaisuudessa. Nyt saatu kahden vuoden lisäaika kannattaa käyttää viisaasti esimerkiksi raportointivalmiuksien rakentamiseen, sisäisen osaamisen kasvattamiseen, tiedon keräämisen prosessien rakentamiseen ja kaksinkertaisen olennaisuusarvioinnin toteuttamiseen.
Myös tilintarkastajien kestävyysosaamiselle on kysyntää jatkossakin, nyt ehkä enemmän kuin koskaan aikaisemmin. Tilintarkastajat voivat olla asiakasyritystensä tukena pohtimassa erilaisia raportointitapoja ja kriteeristöjä. Kyse ei ole pelkästään kestävyystiedon varmentamisesta, vaan kyvystä keskustella ja muodostaa näkemyksiä, hahmottaa vaihtoehtoja ja tunnistaa olennainen epäolennaisesta.
Tulevaisuudessa kestävyysosaaminen ei ole kenellekään pelkästään lisäarvo, vaan välttämättömyys.
