Kirjoittaja: Marjukka Kähönen
Haastattelimme Deloitte Suomen tilintarkastus- ja neuvonantopalveluista vastaavaa Marika Nevalaista sekä kestävän kehityksen johtaja Reetta Loposta Valmetilta ensimmäisestä CSRD-raportointivuodesta.
Raportoinnista määrämuotoista
CSRD-raportointi toi yrityksille paljon uutta terminolologiaa ja raportointivelvollisuuksia. Suuri osa raportoinnin kehittämiseen kuluneesta ajasta yrityksissä on mennytkin standardin opiskeluun.
– Siirtyminen markkinointiviestinnällisestä raportoinnista määrämuotoiseen ja neutraaliin kestävyysraportointiin sekä raportointi vuodelta 2024 oli monelle yritykselle iso ponnistus, Nevalainen toteaa.
Merkittävä haltuunotettava kokonaisuus oli kaksoisolennaisuusanalyysi (DMA). Analyysi itsessään saa Loposelta jopa kiitosta.
– Vaikka datapisteitä oli olennaisuusanalyysista huolimatta melko mittava joukko, koimme, että vapaaehtoiseen raportointiin verrattuna ne aiheet, joita lisäsimme raportoinnin piiriin, olivat varsin relevantteja ja lisäsivät raporttimme olennaisuutta.
Onnistuneen kestävyysraportoinnin avaimia vaikuttaa olevan kaksi: monialainen osaajajoukko sekä riittävä aikataulu. Kestävyysraportit ovat laajoja kokonaisuuksia – Nevalaisen mukaan raporttien mitta vaihteli 50–130 sivun välillä.
Ensimmäistä kertaa myös koko raportti varmennettiin, mikä oli uutta monelle yritykselle.
Määrämuotoisen raportoinnin hyödyt
Määrämuotoisesta raportista on on paljon etua sijoittajille, asiakkaille, henkilöstölle, rahoittajille sekä muille sidosryhmille. Mutta myös yrityksille itselleen.
Kuva: Teemu Ullgren
– Erityisen ilahtunut olen siitä, että määrämuotoinen raportointi on kirkastanut entisestään kestävyysteemojen linkitystä strategiaan ja myös lisännyt yrityksessä ymmärrystä siitä, mitkä ovat heidän vahvuutensa ja miten niitä voidaan hyödyntää strategian eteenpäin viemisessä, Nevalainen sanoo.
Samoilla linjoilla on Loponen.
– Kestävän kehityksen raportoinnilla luodaan vahva perusta kestävän liiketoiminnan johtamiselle. Se on tietenkin vain pohja, jonka päälle yhtiöt voivat luoda kestävästä kehityksestä toiminnalle lisäarvoa ja kirittää kunnianhimoisempiin tuloksiin.
– Raportoinnin digitalisoituessa saadaan entistä enemmän hyötyjä myös siitä, että yhtiöiden kestävän kehityksen tiedot ovat markkinoilla helposti digiluettavassa ja vertailtavassa muodossa.
Nevalainen odottaa, että suomalaisissa kestävyysraporteissa päästäisiin eroon pakkoraportoinnista. Yhtiöissä tehdään paljon operatiivisesti hyviä asioita, jotka eivät kuulu ulkoisesti raportoitavien asioiden listalle.
Green Omnibus muuttaa raportointia
Nevalainen ja Loponen painottavat, että sekä yrityksille että varmentajille ensiarvoisen tärkeää on lakien ennustettavuus ja ennakoitavuus. Green Omnibusiin he suhtautuvat kuitenkin myönteisesti.
– Omnibusin aloitteet olivat hyvin tervetulleita ja osin jopa odotettuja. Oli tiedossa, että EU laittoi kestävyysraportoinnin alulle hyvin keskeneräisenä ja antoi markkinoiden hakea tasapainoa oikeasuhtaisessa raportoinnissa, Nevalainen toteaa.
Samoilla linjoilla on Loponen.
– Raportointistandardin sujuvoittaminen ja yksinkertaistaminen on erittäin tervetullutta. Toivottavaa kuitenkin olisi, ettei raportointikehikkoa tarvitse kehittää uudelleen joka vuosi, eikä painopistettä tarvitse pitää toistuvasti raportoinnin kehittämisessä.
Keskisuurten yritysten kohdalla Nevalainen pitää raportointivaatimuksia nykymuodossaan tarpeettoman laajoina. Ne heikentävät kilpailukykyä.
– Pidän kannatettavana harkita niin raportointirajojen nostoa kuin raportointivelvoitteen kohdentamista erityisesti saastuttavien toimialojen suuntaan. Samoin pienempien yhtiöiden raportointivelvoitetta voisi rajata.
Artikkeli on julkaistu alun perin Profiitti – talous & tilintarkastus 1/2025 -lehdessä.
