Kirjoittaja: Tuula Minkkinen
Kestävyystietojen varmennuksessa riippumaton varmentaja arvioi, onko raportoitu tieto laadittu sovellettavien kriteerien mukaisesti ja onko sen tueksi riittävästi asianmukaista evidenssiä. Varmennus ei ole arvio siitä, kuinka vastuullinen yritys on, vaan siitä, voidaanko raportoituihin tietoihin luottaa.
Kuka voi varmentaa kestävyystietoja?
Kirjanpitolain tarkoittaman kestävyysraportoinnin varmentamisesta säädetään tilintarkastuslaissa. Lain tarkoittama kestävyysraportointitarkastaja on HT-tilintarkastaja, joka on hyväksytty suorittamaan kestävyysraportointivarmennusta.
Tilintarkastajilla on vahva lähtökohta myös muiden kestävyystietojen varmentamiseen. Tilintarkastajan varmennusosaamiseen kuuluvat muun muassa evidenssin arviointi, ammatillinen harkinta sekä raportoinnin taustalla olevien prosessien ja kontrollien ymmärtäminen.
Luotettava tieto syntyy ennen raporttia
Varmennuksen lähtökohtana ovat ennalta määritellyt raportointikriteerit ja selkeästi rajattu varmennuksen kohde. Kirjanpitolain tarkoittamassa kestävyysraportoinnissa sekä sovellettava kriteeristö että varmennuksen kohde määräytyvät lainsäädännön perusteella.
Vapaaehtoisessa kestävyystietojen raportoinnissa yritys voi itse valita soveltamansa raportointikriteeristön, eikä tietojen varmentaminen ole pakollista. Varmennus voi myös koskea koko raportin sijaan tiettyä raportin osaa tai yksittäistä tunnuslukua.
Varmennuksessa ei kuitenkaan tarkastella vain valmista raporttia, vaan varmentajan työ ulottuu raportoitujen tietojen taakse. Esimerkiksi päästötiedon, muun tunnusluvun tai sanallisen tiedon on oltava jäljitettävissä sen taustalla oleviin tietolähteisiin ja laskentaan. Tämä edellyttää yritykseltä riittävää dokumentaatiota raportoiduista tiedoista sekä prosesseista, menetelmistä ja kontrolleista, joilla tiedot on tuotettu.
Yhteinen raportointikieli hyödyttää kaikkia
Varmennuksen kannalta olennaista on, että raportoitua tietoa voidaan arvioida selkeitä ja tarkoitukseen soveltuvia kriteerejä vasten. Tässä yhteisillä raportointiperiaatteilla ja -viitekehyksillä on tärkeä merkitys. Kun käytettävät käsitteet, mittarit ja laskentaperiaatteet ovat riittävän yhdenmukaisia ja ymmärrettäviä, myös tietojen arviointi ja vertailu helpottuvat.
Kaikkien yritysten ei kuitenkaan tarvitse raportoida samalla tarkkuudella tai laajuudella. Suuryrityksen ja pk-yrityksen lähtökohdat ja tiedontarpeet voivat olla hyvin erilaisia, joten myös raportointiviitekehykset voivat poiketa toisistaan Raportoinnin laajuudesta riippumatta yhteiset käsitteet ja laskentaperiaatteet luovat kuitenkin yhteistä kieltä eri sidosryhmien välille.
Varmennus ei tee huonosta datasta hyvää
Vastuu raportoiduista tiedoista säilyy aina yrityksellä. Varmentajan tehtävänä ei ole korjata puutteellista raportointiprosessia, vaan arvioida raportoitua tietoa riippumattomasti.
Kestävyystietoja varmennetaan tällä hetkellä useimmiten rajoitetulla varmuudella. Se ei tarkoita kevyttä varmennusta, vaan kansainvälisten standardien mukaista varmennustyötä, jossa toimenpiteet ovat suppeampia kuin kohtuullisen varmuuden toimeksiannossa.
Varmennukseen vaikuttavat myös yrityksen raportoinnin laatu, prosessit ja sisäiset kontrollit sekä evidenssin saatavuus. Hyvin rakennettu raportointiprosessi luo siten perustan myös laadukkaalle varmennukselle.
Varmennuksen tehtävänä on rakentaa luottamusta
Yritysten kestävyystietoja käyttävät päätöksenteossaan esimerkiksi sijoittajat, rahoittajat, asiakkaat ja yritysten hallitukset. Varmennus lisää näiden tietojen luotettavuutta käyttäjien näkökulmasta ja vähentää tietoihin liittyvää epävarmuutta.
Sääntely ja raportointivaatimukset voivat muuttua, mutta luotettavan ja päätöksenteossa käyttökelpoisen tiedon tarve säilyy. Siksi yrityksen kannattaa kehittää raportointiaan pitkäjänteisesti. Kyse ei ole vain yksittäisen raportointivelvoitteen täyttämisestä, vaan kyvystä tuottaa luotettavaa tietoa yrityksen ja sen sidosryhmien päätöksenteon tueksi.
Ja siitä varmennuksessakin on lopulta kyse: luottamuksen rakentamisesta.
