Ilmasto ei voi odottaa Brysselin kestävyysraportointidirektiivin neuvottelutulosta

Brysselin kolmikantaneuvotteluissa työstetään kestävyysraportoinnin direktiivin (CSRD) yksityiskohtia. Varmentaminen sallittaisiin lakisääteiselle tilintarkastajalle, mutta myös muun riippumattoman palveluntarjoajan varmennus voitaisiin sallia.

Kahden kuvan yhdistelmä ihmisistä yritystoiminnassa sekä tuulivoimasta.

Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission kolmikantaneuvottelut kestävyysraportointidirektiivistä (CSRD) alkoivat maaliskuun lopussa ja jatkuvat kevään aikana. Neuvotteluosapuolten vahva tahtotila on saavuttaa poliittinen sopimus toukokuussa 2022.

Euroopan parlamentti ja neuvosto toivat ensimmäisessä kokouksessa esiin seuraavat asiat kolmikantaneuvottelujen painopistealueiksi:

  • direktiivin soveltamisala
  • pk-yritysten kestävyysraportoinnin hallinnollinen taakka
  • tilintarkastus- ja varmennuspalvelujen tarjoajien erottaminen toisistaan
  • yritysten kestävyysraportoinnin aikataulu

Parlamentin neuvottelukanta soveltamisalaan on, että kaikki suuret yritykset, sekä listatut että noteeraamattomat, lukuun ottamatta pörssilistattuja pk-yrityksiä, olisivat sääntelyn piirissä. Parlamentti pyytää myös komissiota vahvistamaan lisäraportointiperusteita yrityksille, jotka harjoittavat asiaankuuluvaa toimintaa riskialttiilla aloilla (tekstiilit, maatalous, kaivosteollisuus, mineraalit).

Parlamentti näkee, että kestävyysraportoinnin varmennus edellyttää rajoitetun varmuuden antavaa toimeksiantoa. Samalla se kieltää lakisääteistä tilintarkastajaa tai tilintarkastusyhteisöjä suorittamasta kestävän kehityksen varmennustoimeksiantoa samalle asiakkaalle.

Neuvottelukanta velvoittaa jäsenvaltiot avaamaan markkinat muille riippumattomille palveluntarjoajille, jos palveluntarjoajat noudattavat vastaavia tilintarkastusdirektiivissä asetettuja vaatimuksia.

Lisäksi parlamentti valtuuttaa komission hyväksymään rajoitetun varmuuden standardit ennen 1. lokakuuta 2023 ja kohtuullisen varmuuden standardit ennen 1. tammikuuta 2026. Parlamentti näkee, että yritysten on julkaistava ensimmäisen direktiivin mukaisen kestävyysraportointinsa vuonna 2025 vuoden 2024 tilikauden kestävyystiedoista.

Neuvoston neuvottelukannassa ehdotetaan soveltamisalan laajentamista. Direktiivi tulisi koskemaan kaikkia suuria yrityksiä ja kaikkia säännellyillä markkinoilla noteerattuja yrityksiä, ei kuitenkaan julkisesti noteerattuja mikroyrityksiä.

Neuvosto perustelee julkisesti noteerattujen mikroyritysten jättämistä soveltamisen ulkopuolelle direktiivin raskailla raportointivaatimuksilla. Se pitää tärkeänä, että mikroyrityksillä on riittävästi aikaa mukauttaa kestävyystoimintonsa uusiin sääntöihin.

Neuvosto pitää direktiivin asteittaista täytäntöönpanoa järkevänä, ja ehdottaa seuraavaa aikataulua:

  • 1. tammikuuta 2024 sellaisten yritysten osalta, joihin jo sovelletaan muiden kuin taloudellisten tietojen raportointidirektiiviä (vuoden 2024 tietojen raportointi vuonna 2025);
  • 1. tammikuuta 2025 sellaisten suurten yritysten osalta, joihin ei tällä hetkellä sovelleta muiden kuin taloudellisten tietojen raportointidirektiiviä (vuoden 2025 tietojen raportointi vuonna 2026);
  • 1. tammikuuta 2026 julkisesti noteerattujen pk-yritysten, pienten ja rakenteeltaan yksinkertaisten luottolaitosten ja vakuutusalan kytkösyritysten osalta (vuoden 2026 tietojen raportointi vuonna 2027).

Neuvoston mukaan julkaistavat kestävyystiedot varmennetaan rajoitetulla varmuudella. Neuvosto katsoo, että siirtyminen kohtuulliselle varmuustasolle tapahtuisi vasta 6 vuoden kuluttua direktiivin voimaantulosta.

Neuvosto kiinnittää myös huomioita raportointivaatimusten selventämiseen ja laajentamiseen. Neuvosto vaatii, että yritysten kestävyystiedot julkaistaan digitaalisessa muodossa. Listaamattomien yhtiöiden osalta Euroopan yhtenäinen sähköinen muoto (ESEF) on poistettu neuvottelukannanotosta.

Neuvosto löytää sekä etuja että haittoja ehdotukselle, että lakisääteinen tilintarkastaja tai tilintarkastusyhteisöt varmentaisivat kestävyysraportoinnin. Neuvottelukannassa sanotaan, että ehdotus

”auttaisi varmistamaan taloudellisten tietojen ja kestävyystietojen yhteenliitettävyyden ja yhdenmukaisuuden, mikä on erityisen tärkeää kestävyystietojenkäyttäjille. On kuitenkin olemassa riski tilintarkastusmarkkinoiden keskittymisestä entisestään…”.

Neuvoston mukaan yritykselle tulee antaa mahdollisuus valita riippumaton varmennuspalvelujen tarjoaja kestävyysraportoinnillensa. Myös muulle lakisääteiselle tilintarkastajalle kuin tilinpäätösten lakisääteisen tilintarkastuksen suorittavalle tilintarkastajalle on annettava mahdollisuus antaa lausunto kestävyysraportoinnista.

Kompromissiehdotus varmentajan määrittelystä

Suomen Tilintarkastajien saamien tietojen mukaan kolmikantaneuvotteluissa on tällä viikolla käsitelty direktiivin yksityiskohtia kestävyysraportin varmentajasta. Neuvotteluissa on ilmeisesti ollut, että yrityksen lakisääteisen tilintarkastajan sallittaisiin suorittaa kestävyysraportoinnin varmentaminen samalle asiakkaalle mutta jäsenvaltioiden olisi sallittava myös muu riippumattoman varmennuspalvelun tarjoaja.

Tulkitsemme tilannetta niin, että jos tekstiin sisällytettäisiin ”olisi sallittava” (shall allow), jäsenvaltioiden olisi tarjottava kestävyysraportoinnin varmennus myös muun riippumattoman varmennuspalvelun tarjoajalle.  

Jos tekstissä olisi sana ”voisi sallia” (may allow), jäsenvaltioilla olisi vapaus valita markkinoillensa sopiva vaihtoehto esim. jäsenvaltiot voisivat säätää kestävyysraportoinnin varmennuksen lakisääteiselle tilintarkastajalle.

Jos jäsenvaltiot katsoisivat, ettei markkinoilla ole tarpeeksi vaihtoehtoja ja jäsenvaltiot antavat kestävyysraportoinnin varmennuksen myös muun riippumattoman varmennuspalvelun tarjoajalle, tämä olisi varteenotettava vaihtoehto näille jäsenvaltioille.

Kannatettavat argumentit

Suomen Tilintarkastajat on aktiivisesti osallistunut Accountancy Europen kestävyysraportointidirektiivin vaikuttamistyöhön. Keskeisiä argumentteja, joita olemme kannattaneet kestävyysraportointidirektiivin suhteen:

  • Tilintarkastusasetuksen (EU) N:o 537/2014 mukaisesti lakisääteistä tilintarkastusta suorittava lakisääteinen tilintarkastaja tai tilintarkastusyhteisö ei saa tarjota tilintarkastamilleen yrityksilleen raportoinnin valmistelua koskevaa konsultointipalvelua. Tältä osin EU-lainsäädäntö estää jo eturistiriidat varmennusten ja konsultointipalvelujen välillä kestävyysraportoinnin laatimisessa.
  • On tärkeää varmistaa taloudellisen ja kestävyysraportoinnin välinen yhteys, jotta se pysyy täysin informatiivisena kaikille sidosryhmille. Jos yhteys katkeaa, on olemassa suuri riski, että kestävyysraportointi ei ohjaa päätöksentekoa yhtä tehokkaasti kuin jos se olisi kiinteästi yhteydessä taloudelliseen tietoon. Lakisääteisen tilintarkastajan varmennus kestävän kehityksen tiedoista on olennaista, jotta voidaan ehkäistä viherpesua ja varmistaa, että kestävät käytännöt ovat mielekkäitä. Lakisääteisen tilintarkastuksen ja kestävyysraportoinnin varmennus vahvistavat toisiaan, ne toimivat käsi kädessä eivätkä toisiaan vastaan.
  • Riippumattomalle varmennuspalvelujen tarjoajalle on oltava vastaavat direktiivin 2006/43/EU mukaiset vaatimukset. EU:ssa tarjottavien varmennuspalvelujen uskottavuuden, laadun ja johdonmukaisuuden lisäämiseksi kaikkia varmennuspalvelujen tarjoajia olisi vaadittava noudattamaan samoja ammatillisia varmennusstandardeja ja eettisiä vaatimuksia, mukaan lukien riippumattomuus, laatukehys ja julkinen valvonta. Lainsäädännön ja käytännön tulisi varmistaa, että kaikkiin maiden ja alojen ammattilaisiin sovelletaan samoja sääntöjä, mikä takaa tasapuoliset toimintaedellytykset.

Sidosryhmät sanovat ei lisäviivästyksille

Useat sidosryhmät, mukaan lukien johtavat sijoittaja ja varainhoitajat, julkaisivat aiemmin tänä vuonna lausunnon, jossa varoitettiin mahdollisista lisäviivästyksistä ja todettiin, että kaikkien kestävän kehityksen tietojen käyttäjien on kiireesti saatava nämä tiedot.

Venäjän sotilaallinen hyökkäys Ukrainaa vastaan ​​on korostanut EU:n energiaturvallisuutta sekä kiireellistä tarvetta itsenäistyä fossiilisista polttoaineista. Kestävyysraportointidirektiivi ja siihen liittyvät EU-standardit ovat yksi tärkeimmistä työkaluista varmistaa EU:n vihreän kehityksen ja kestävän rahoituksen toimintaohjelman onnistunut täytäntöönpano – etenemissuunnitelma, jota on nopeutettava siirtyäkseen pois fossiilisten energiavarojen tuotannosta ja tuonnista.