Kirjanpitolautakunta otti lausunnossaan KILA 2101/2025 kantaa konsernikokoluokan määrittämiseen. Hakija oli pyytänyt lausuntoa siitä, sovelletaanko konsernikokorajojen täyttymistä arvioitaessa yrityskokorajojen täyttymistä kahden tilikauden ajalta kuten tehdään yksittäisen yhtiön kohdalla.
KILA toteaa lausunnossaan, että tilinpäätösdirektiivin 3 artiklan 10 kohta on keskeinen tulkinnan kannalta, koska EU-oikeuden välittömän oikeusvaikutuksen periaatteen mukaisesti siihen voidaan vedota suoraan, jos se on riittävän selvä ja täsmällinen. Kirjanpitolautakunta katsoo, että kyseinen artikla täyttää nämä kriteerit, joten sitä sovelletaan konsernien kokorajojen määrittelyssä, vaikka KPL 1:6a sanamuoto ja aiempi kirjanpitolautakunnan lausunto (2018/1982) ovat todenneet raja-arvojen määräytyvän emoyrityksen tilinpäätöspäivän konsernitilinpäätöksen perusteella.
Direktiivin mukaan konsernin katsotaan ylittävän tai alittavan raja-arvot vasta, jos näin tapahtuu kahtena peräkkäisenä tilivuotena. Tämän vuoksi kirjanpitolautakunta linjaa, että myös kansallisessa lainsäädännössä pien- ja suurkonsernien kokokriteerejä on tarkasteltava kahden tilikauden perusteella. KILAn lausunto (2101/2025) kumoaa aiemman pienkonsernin raja-arvoja koskevan lausunnon (KILA 2018/1982) ja vahvistaa, että sekä pien- että suurkonsernin kokokriteerit arvioidaan päättyneen ja sitä edeltävän tilikauden perusteella.
Lue koko lausunto KILAn nettisivuilta: Konsernikokorajojen arvioimisesta >
