Vastuullisuusraportoinnin merkitys kasvaa nopeasti

Vastuullisuusraportoinnista on tullut isoille yhtiöille normi, sillä niiden odotetaan julkaisevan perinteisten talouslukujen lisäksi vastuullisuustietoja. Yrityksiä vastuullisuuteen motivoivat ennen kaikkea mainekysymykset, mutta yhä useammin myös riskienhallinta ja varautuminen lainsäädäntöön sekä sidosryhmien odotukset. 

Sijoittajat ovat luoneet painetta vastuullisuuteen jo viimeisen vuosikymmenen ajan, lähivuosina painetta raportointiin kasvattavat rahoittajat. Vastuullista liiketoimintaa ei siis tehdä vihreästä sydämestä vaan kasvavien liiketoimintamahdollisuuksien vuoksi. 

Kun arvioidaan yritysten vastuullisuutta, tarkastellaan sen ympäristö-, sosiaalisia ja taloudellisia vaikutuksia. Sijoittajapuolella puhutaan ESG-näkökulmista (Environmental, Social and Governance), jossa taloudellisesta vastuusta käytetään termiä hyvä hallintotapa.

Sijoittajat arvioivat sijoitusten kestävyyttä pitkällä aikavälillä

Sijoittajat analysoivat ESG-tekijöiden vaikutusta sijoituskohteen tuottoon suhteessa riskiin. He haluavat välttää sijoituksia yrityksiin, jotka menettävät arvoaan eli liiketoimintamahdollisuuksiaan pitkällä aikavälillä, esimerkiksi hiilineutraaliin yhteiskuntaan siirtymisen seurauksena. 

Voittajien ja häviäjien tunnistaminen ilmastonmuutoksen vastaisessa liiketoiminnassa onkin avainasemassa: mitkä yritykset tuottavat tuotteita ja palveluita, jotka ratkaisevat globaaleja kestävän kehityksen haasteita, mitkä yritykset generoivat lisää näitä globaaleja ongelmia? 

Sijoittajat arvioivat, minkä yrityksen tuotteille on kysyntää vielä vuosikymmenen kuluttua ja miten yritys muokkaa strategiaansa vastaamaan muuttuvia odotuksia. Jos tulevaisuudessa on odotettavissa kassavirtojen hiipumista tai taseessa on paljon arvoaan menettäviä varallisuuseriä, miten yritys ratkoo näitä haasteita? 

Näitä sijoittajia askarruttavia kysymyksiä kannattaisi jokaisen tilintarkastajankin hetki miettiä. Antaako yrityksen vuosiraportti yrityksen taloudellisesta tilanteesta oikean ja riittävän kuvan vielä sen jälkeenkin kun ESG-­riskit on huomioitu?

IImastonmuutos vauhdittaa raportointia

Vastuullisuusraportointi on pitkään perustunut vapaaehtoisuuteen. Raportointiin liittyvän lainsäädännön moottorina toimii EU, jonka päätökset jalkautetaan jäsenmaiden kansalliseen lainsäädäntöön. Vuoden 2017 alusta voimaan tullut EU-direktiivi ei-taloudellisen tiedon raportointivelvollisuudesta (NFRD) velvoitti suuret yhtiöt raportoimaan perusasioista, mutta edelläkävijäyritysten raportointi on jo valovuosia lakisääteisiä velvoitteita edellä. 

Ei-taloudellisen tiedon raportointivelvollisuutta koskeva direktiivi on nyt päivitettävänä ja laajempia raportointivelvoitteita voidaan pian odottaa. Tämä on yksi osa meneillään olevaa, varsin laajaa EU:n kestävän rahoituksen toimenpideohjelmaa (EU Sustainable Finance Action Plan). 

Valmisteilla oleva lainsäädäntö pyrkii ohjaamaan sekä julkisia että yksityisiä rahavirtoja kohti kestäviä investointeja. Komission arvion mukaan EU-alueella tarvitaan 260 miljardin euron vuosittaiset lisäinvestoinnit kestäviin kohteisiin, jotta EU saavuttaisi Pariisin ilmastosopimuksen ja YK:n Agenda 2030 -tavoitteet. Tavoitteena on kestävä ja hiilineutraali talous. Tämän tukemiseksi EU kanavoi myös julkista tukirahaa Green Dealin (Euroopan vihreän kehityksen investointiohjelma) kautta. 

On kuitenkin selvää, että muutokseen tarvitaan yksityisten rahavirtojen hallittu uudelleenallokaatio. 

Käytännössä rahoittajat (pankit) valjastetaan vahtimaan, että vastuullisuus näkyy lainarahan saatavuudessa ja hinnassa. Lakipaketin valmistelussa selvitetään esimerkiksi, miten luottoluokitukset ja vastuullisuusluoki­tukset voitaisiin integroida. Vastuullisuus integroidaan myös osaksi sijoitusneuvontaa. Suomalaiset pankit ovatkin reagoineet tähän jo proaktiivisesti ja kehittävät parhaillaan uusia työkaluja ja toimintatapoja. Myös institutionaalisille sijoittajille kaavaillaan velvoitteita sisällyttää ESG-näkökulmat sijoituspäätöksiin.

EU-lainsäädännön ohessa merkittävä ja vauhdilla yleistyvä raportoinnin muoto on ilmastoriskejä kuvaava TCFD-raportti (Task Force on Climate-Related Financial Disclosures). Siinä missä perinteinen vastuullisuusraportti kertoo yrityksen vaikutuksista sen ympäristöön (ESG), TCFD kuvaa ilmastoriskin vaikutuksia yritykseen aina sen strategiasta raportointiin. TCFD on relevantti raportointi­viitekehys, koska ilmastonmuutos koskettaa jokaista yritystä, vaikka sen omat ympäristövaikutukset olisivatkin vähäisiä. 

TCFD on osoittautunut merkittäväksi työkaluksi erityisesti sijoittajien keskuudessa, koska ilmastoriskiä ei voi perinteiseen tapaan poissulkea sijoituksista. Erityisesti eläkeyhtiöt, pankit ja vakuutusyhtiöt näyttävät olevan kiinnostuneita siitä, miten ilmastoriski vaikuttaa heidän rahoittamiinsa tai sijoittamiinsa yrityksiin.

Vastuullisuusraportointi Suomessa

Tällä hetkellä parisataa suomalaista yritystä julkaisee vastuullisuusraportin ja noin 40 yhtiötä varmennuttaa tietoja ulkopuolisella varmentajalla. Suomalaisyritykset raportoivatkin suhteellisen hyvin vastuullisuusasioista, ja pörssiyrityksemme ovat kansainvälistä kärkikaartia myös raportoinnin laajuudessa. 

Kansainvälisesti yritysvastuutietojen varmennus on kuitenkin verrokkimaita vähäisempää.

Mistä vähäinen vastuullisuusraportointien varmennus sitten johtuu? Haastateltuani laajasti sekä varmentajia, yrityksiä että sidosryhmiä, syyksi näyttää nousevan vahva suomalainen luottamuksen kulttuuri. Osapuolet eivät usko, että yritykset raportoisivat tarkoituksenmukaisesti väärää tietoa. 

Mutta vastuullisuusraportteihin voi silti jäädä virheitä ja niissä saatetaan korostaa epäolennaisia tietoja. 

Joukossa voi aina olla myös yrityksiä, jotka yrittävät antaa mahdollisimman positiivisen kuvan, sillä nykyinen sääntely – tai sen puute – mahdollistaa valikoivuuden raportoitavien asioiden suhteen. Viherpesu ei kuitenkaan vie pitkälle, sillä osaavat raportin lukijat huomaavat puutteet helposti. Yhtenäisten pelisääntöjen puuttumisen vuoksi raporttien lukutaito korostuu. Itse asiassa kokenut yritysvastuuosaaja lukee vastuullisuusraportteja siinä valossa, mitä niistä puuttuu. 

Mutta suomalaiset siis luottavat, että lähtökohtaisesti raportoidut tiedot ovat totta ilman varmennustakin. Varmennuksen tarve kuitenkin kasvaa, kun sidosryhmiin tulee kansainvälisiä toimijoita, esimerkiksi sijoittajia. Erilaisissa ESG-luokituksissa varmennuksesta saa lisäpisteitä, ja pörssiyrityksillä onkin tarve pärjätä vertailuissa sijoittajien ja rahoittajien houkuttelemiseksi.

Varmennukseen tarvitaan kipeästi pelisääntöjä

Varmennuksen yleistymisen haasteena ovat vapaa­ehtoi­suuden lisäksi puuttuvat yhteiset pelisäännöt. Jokaisella tilintarkastusyhteisöllä ja konsulttitoimistolla on omat sisäiset prosessinsa ja tarkastustoimenpiteensä. Analysoin muutama vuosi sitten kaikki julkiset varmennuslausunnot, ja lopputulema oli, että tehdyt varmennustoimenpiteet vaihtelivat merkittävästi.

Varmennuksen tilaajan eli yrityksen kannalta varmennustarjoukset ovat hämmentäviä ja hankalasti vertailta­vissa. Lisäksi varmennuksen eri tasoja – kohtuullinen tai rajoitettu varmuus – ei tunneta kovinkaan hyvin. Sidosryhmien on vaikea tulkita, mitä vastuullisuustietoja integ­roidussa vuosikertomuksessa on varmennettu ja mitä ei. Yksityiskohtien selvittäminen koetaan työlääksi. 

Haastattelemieni yritysedustajien mukaan myös konsultoinnin ja varmennuksen ero on epämääräinen. Isommilta skandaaleilta on toistaiseksi vältytty, mutta yhteiset pätevyys-, riippumattomuus- ja rotaatiovaatimukset olisi nähdäkseni hyvä tuoda myös vastuullisuusvarmentamisen puolelle. En pitäisi huonona myöskään sitä, että varmentajan valinta siirrettäisiin johdolta hallitukselle ja varmennuspalkkio julkaistaisiin samalla tavalla kuin tilintarkastuspalkkio.

Raportointi on tärkeä viestinnän väline, ja tulevaisuudessa sen merkitys kasvaa sekä lainsäädännöllisten vaatimusten että sidosryhmien odotusten kasvaessa. Laadukas vastuullisuusraportointi on sekä raportoijan että informaation käyttäjän etu.

Tilintarkastajien ammattikunnalla on tärkeä rooli tiedon luotettavuuden varmistamisessa. Kun globaalit rahavirrat kohdentuvat yhä suuremmassa määrin kestävään liiketoimintaan ja ne raportoidaan integroiduissa vuosikertomuksissa, myös tilintarkastajien merkitys kasvaa suuremmaksi.

Kasvavat osaamisvaatimukset haastavat talouden ammattilaisia

Taloushallinnon ammattilaisten osaamisvaatimukset kasvavat vauhdilla. Myös Suomesta löytyy varsin hyvin vastuullisuusasiantuntijoita, mutta usein heiltä puuttuu syvä talouden substanssiosaaminen.

Vastaavasti osalle taloushallinnon ammattilaisista vastuullisuusraportointi on jossain määrin tuttua, mutta ESG-tekijöiden taloudelliset riskit ja mahdollisuudet vaativat vielä paljon perehtymistä. 

Pelkästään ilmastonmuutokseen liittyvien talousvaikutusten ymmärtäminen vaatii paljon opettelua. Tässäkin asiassa finanssisektori on ollut aktiivinen ja sisällyttänyt vastuullisuusasiat sijoituspalvelututkinnon (APV1) ja sijoitusneuvojan tutkinnon (APV2) tutkintovaatimuksiin. 

Myös taloushallinnon koulutus on murroksessa, ja yhä useammassa korkeakoulussa tarjotaan vastuullisuus­raportoinnin kursseja. 

Hankenilla me emme enää anna opiskelijoiden valita vastuullisuusaiheisia kursseja vain oman kiinnostuksen mukaan, vaan kaikki opiskelijat pääaineesta riippumatta opiskelevat kestävän talouden perusasioita. Kukaan ei voi välttyä niiltä tulevaisuuden työelämässä. Innokkaimmat valitsevat lisäksi alan erikoiskursseja, ja tällä hetkellä jo noin kolmasosa laskentaekonomiopiskelijoista kirjoittaa pro gradu -tutkielmansa vastuullisuusnäkökulmasta. Tulevaisuuden tilintarkastajan työkalupakista löytyy siis vastuullisuusraportoinnin ja -varmentamisen perustyökalut. 

Artikkeli on julkaistu alun perin Profiitti – Talous & tilintarkastus 1/2021 -lehdessä.